Karvapohjaiset takamaastosukset – umpihan­ki­seik­kai­luihin

Yleis­ty­nyt ni­mi­tys ”liu­ku­lu­mi­ken­gät” on har­haan­joh­ta­va, sil­lä ky­sees­sä ovat ihan pe­sun­kes­tä­vät suk­set. Nämä komp­ro­mis­si­suk­set ei­vät lois­ta yli­ver­tai­si­na mis­sään, mut­ta ovat tar­peek­si hy­vät mel­kein kaik­keen. Eril­li­siä mo­no­ja ei tar­vi­ta, vaan si­tee­seen käy ken­kä kuin ken­kä. Suk­set ovat le­ve­ät ja kan­ta­vat hy­vin. Um­pi­han­ges­sa omil­la po­luil­la ne ovat­kin ele­men­tis­sään. Poh­jas­sa on kar­vai­nen alue, joka tar­jo­aa hy­vän pi­don ylä­mä­es­sä. Kop­pu­rai­sel­la tun­tu­rin­rin­teel­lä nämä suk­set ei­vät to­sin toi­mi, sil­lä kant­ti ei pure ko­vin te­hok­kaas­ti.

Lumikengät – jyrkkään tai metsäiseen maastoon

Aloit­te­li­ja­ys­tä­väl­li­set lu­mi­ken­gät ei­vät vaa­di hiih­to­tai­to­ja. Lu­mi­ken­gil­lä as­tel­laan kuin ken­gil­lä, mikä myös te­kee lu­mi­ken­käi­lys­tä hi­ve­nen ras­kaam­man la­jin hiih­toon ver­rat­tu­na. Jal­ko­ja täy­tyy koko ajan nos­tel­la rei­lus­ti ylös­päin. Lu­mi­ken­gät ovat ket­te­rät ti­he­äs­sä met­si­kös­sä. Myös jyr­käs­sä rin­tees­sä lu­mi­ken­gät ovat hyvä va­lin­ta, niil­lä kun voi ka­vu­ta ylös huo­let­ta tiu­kas­sa­kin nou­su­kul­mas­sa.

Tunturisukset – avotunturiin

Ni­men­sä mu­kai­ses­ti nämä suk­set ovat ele­men­tis­sään tun­tu­reil­la, sil­lä niis­sä on kun­non te­räs­kant­ti, joka pu­ree ter­hak­kaas­ti ko­vaan­kin lu­meen. Tun­tu­ri­suk­sil­la voi huo­let­ta vii­let­tää rin­net­tä vi­nos­ti alas­päin tai ylös­päin, kant­ti kyl­lä pi­tää. Mo­not ovat ken­kä­mäi­sen ro­te­vat ja tu­ke­vat, mu­ka­vat vaik­ka vii­kon hiih­to­va­el­luk­seen. Kun ve­tää ras­kas­ta ah­ki­o­ta ylä­mä­keen, suk­sen poh­jaan kiin­ni­te­tään nou­su­kar­vat eli ski­nit, jot­tei suk­si lip­su.

Maastohiihtosukset – laduille

Pe­rin­teis­tä tyy­liä pai­nel­laan ny­kyi­sin useim­mi­ten kar­va­poh­ja­suk­sil­la, jot­ka ovat huo­let­to­mat sääl­lä kuin sääl­lä. Va­paan tyy­lin liuk­kail­la suk­sil­la taas vii­pot­taa vauh­dik­kaas­ti vaik­ka 50 ki­lo­met­riä päi­väs­sä. Kak­si maas­to­hiih­to­tyy­liä ovat var­sin eri­lai­set, mut­ta kum­mas­sa­kin ta­voi­tel­laan sa­maa asi­aa – mak­si­maa­lis­ta luis­toa. Pe­rin­tei­ses­sä luis­toa ha­e­taan ly­hy­es­tä pot­kus­ta taak­se­päin, va­paan tyy­lis­sä pot­ku suun­tau­tuu enem­män si­vul­le. Pot­kun tek­niik­ka ja voi­ma on kaik­ki kai­kes­sa, jot­ta mat­ka ete­nee no­pe­as­ti mut­ta ener­gi­a­te­hok­kaas­ti.