Talvi ei tule käskemällä

He­vo­sih­mi­set tie­tä­vät sen tun­teen, kun kesä on ta­ka­na ja lo­ka­kuu koit­taa. Kat­se­lin tuos­sa taan­noin omaa ne­li­jal­kais­ta kar­va­ka­saa­ni, jon­ka hain ve­si­sa­tees­ta tal­liin. Ra­paa ka­vi­ois­ta kyl­kiin. Tule tal­vi no­pe­as­ti, ajat­te­lin.

Mä­rän lo­ka­kuun jäl­keen mar­ras­kuun alun pak­ka­set ilah­dut­ti­vat. Mut­ta kuin­ka kau­an nii­tä riit­tää? Ny­ky­ään säi­den suh­teen var­maa tun­tuu ole­van vain epä­var­muus.

Tä­hän leh­teen läh­din kir­joit­ta­maan ar­tik­ke­lia il­mas­ton­muu­tok­ses­ta. Aja­tus syn­tyi brit­ti­vai­kut­ta­ja Ter­ry Hil­lin so­me­pos­tauk­ses­ta Ro­va­nie­men juna-ase­mal­ta. Hill saa­pui Ro­va­nie­mel­le 23. lo­ka­kuu­ta haa­vee­naan “ul­ti­maat­ti­nen isän ja po­jan tal­vi­seik­kai­lu”. Ro­va­nie­men juna-ase­mal­la hän ku­va­si mus­taa as­falt­ti­pi­haa ja ma­na­si, et­tä tu­hat pun­taa on mak­set­tu ei­kä lun­ta ole lain­kaan.

En tie­dä, oli­ko Hill to­sis­saan jul­kai­sus­saan. Luu­li­si jo­kai­sen mat­kai­li­jan sel­vit­tä­vän en­nak­koon, min­ne on me­nos­sa. Toki moni muu­kin brit­ti­mat­kai­li­ja tun­tuu so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa stres­saa­van La­pin lu­mi­ti­lan­net­ta. Le­vil­tä sitä on­nek­si löy­tyy jo ai­na­kin säi­lö­lu­men muo­dos­sa.

Säi­lö­lu­meen on pian tur­vau­dut­ta­va Le­vil­lä muu­al­la­kin kuin hiih­to­kes­kuk­ses­sa. Il­ma­tie­teen lai­tok­sen eri­kois­tut­ki­ja Kai­sa Lak­ka­la ker­toi haas­tat­te­lus­sa, et­tä tu­le­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä tal­vi myö­häs­tyy en­ti­ses­tään ja ke­väi­sin ve­si­sa­tei­ta saa­daan yhä use­am­min. Vii­me ke­vää­nä moni sa­fa­riy­rit­tä­jä jou­tui lait­ta­maan pil­lit pus­siin suun­ni­tel­tua ai­kai­sem­min, kun rei­tit ei­vät kes­tä­neet läm­pöä ja sa­tei­ta. Vuo­sien vä­lil­le mah­tuu sil­ti edel­leen vaih­te­lua. Saa­tam­me saa­da myös erit­täin lu­mi­sen tal­ven. Jos em­me tänä tal­ve­na, eh­kä seu­raa­va­na.

Muut­tu­va il­mas­to vaa­tii so­peu­tu­mis­ta mat­kai­lu­y­rit­tä­jil­tä. Ro­va­nie­mel­lä säi­lö­lu­men käyt­tö ja lu­met­ta­mi­nen ovat mo­nis­sa yri­tyk­sis­sä al­ku­tal­ven ar­kea. Le­vil­tä löy­tyy hiih­to­kes­kuk­sen li­säk­si vas­ta yk­si yri­tys, jos­sa lu­met­ta­mi­nen on työn al­la – saa kor­ja­ta, jos olen vää­räs­sä.

Vii­kon ku­lut­tua tä­män leh­den il­mes­ty­mi­ses­tä käyn­nis­tyy Le­vin maa­il­man­cup. Vii­me vuon­na jän­ni­tet­tiin vii­me met­reil­le saak­ka, hy­väk­syy­kö FIS ra­dan kun­non. Myös tuol­loin syk­sy oli ko­vin läm­min. Jou­ni Pa­lo­saa­ri luot­ti va­kaas­ti sii­hen, et­tä rata hy­väk­sy­tään, ja niin kä­vi­kin. Sama luot­ta­mus löy­tyy täl­le mar­ras­kuul­le. Sil­ti Pa­lo­saa­ri­kin toi­voo, et­tä ta­pah­tu­maa saa­tai­siin siir­ret­tyä edes vii­kol­la myö­hem­mäk­si. Se toi­si li­sä­var­muut­ta.

Ja niis­tä he­vo­sis­ta – no, it­se­pä olen la­ji­ni va­lin­nut. On­nek­si mus­ta ja mu­tai­nen kau­si on ai­na­kin vie­lä täl­lä le­vey­sas­teel­la sie­det­tä­vän mit­tai­nen.