Teks­ti ja ku­vat: Yr­jö Ben­son

Kun rus­ka on jo hii­pu­mas­sa ja hiih­to­ke­lit ei­vät vie­lä ole tul­leet, on Yl­läk­sel­lä hyvä ai­ka kes­kit­tyä tai­vaan il­mi­öi­den ja re­von­tu­lien ihai­luun. Re­von­tu­let loi­mu­a­vat Yl­läk­sen yl­lä loka- ja mar­ras­kuus­sa mel­kein jo­kai­se­na pil­vet­tö­mä­nä yö­nä. Pa­ras kel­lo­nai­ka ihai­luun on kel­lo 22–03, mut­ta jos­kus tu­let ovat kirk­kai­ta jo kel­lo 20 tai vie­lä ai­kai­sem­min­kin.

Yl­läk­sel­lä oli lo­ka­kuus­sa yh­dek­sän yö­tä, jol­loin oli sel­ke­ää ja re­von­tu­let leis­kui­vat tai­vaal­la. Kah­te­na yö­nä oli sel­ke­ää mut­tei re­von­tu­lia. Pil­vi­siä öi­tä oli lo­ka­kuus­sa 20.

Kuu­te­na yö­nä tu­let oli­vat suu­ret, puo­len tai­vaan tai koko tai­vaan re­von­tu­let. Tu­let le­vit­täy­tyi­vät sil­loin yli tai­vaan itäi­ses­tä ho­ri­son­tis­ta ze­niit­tiin ja siel­tä län­ti­seen ho­ri­sont­tiin. Si­vu­tu­li oli usein poh­joi­ses­sa ja muu­ta­man ker­ran ete­läs­sä.

Lo­ka­kuun eri­koi­suus oli kol­me yö­tä, jol­loin suu­ret re­von­tu­let syt­tyi­vät tai­vaal­le il­man en­nak­ko­va­roi­tus­ta sa­tel­liit­ti­mit­ta­reis­ta. Edes mag­ne­to­met­rit ei­vät re­a­goi­neet tu­lien ai­ka­na asi­aan­kuu­lu­vas­ti. Olin kui­ten­kin val­miu­des­sa ja kä­vin tu­vas­ta var­tin vä­lein tä­hy­ä­mäs­sä pi­hal­la itään ja län­teen ja sil­lä ta­val­la sain nä­mä­kin yl­lä­tys­tu­let ku­vat­tua ai­ka hy­vin.

Re­von­tu­lia kan­nat­taa mie­lui­ten ha­keu­tua ihai­le­maan paik­koi­hin jois­sa on mah­dol­li­sim­man es­tee­tön ja ha­ja­va­lo­ton nä­ky­mä poh­joi­seen, itään ja län­teen. Esi­mer­kik­si tun­tu­rin laki, suo, pel­to, syr­jäi­sen tien avoin koh­ta ja maan­tien le­väh­dy­sa­lue ovat usein hy­viä paik­ko­ja. Paik­ka kan­nat­taa käy­dä tsek­kaa­mas­sa päi­väl­l­lä va­loi­saan ai­kaan, yöl­lä pi­me­än ai­kaan ei kan­na­ta men­nä ekaa ker­taa mes­toil­le.

Re­von­tu­let ei­vät ole lä­hes­kään ai­na poh­joi­ses­sa, yh­tä yleis­tä on et­tä re­von­tu­let nou­se­vat itäi­ses­tä ho­ri­son­tis­ta, nou­se­vat siel­tä tai­vaan­la­keen ja las­ke­vat län­ti­seen ho­ri­sont­tiin.