Kasvavan matkailun vaikutuksista

En­sim­mäi­set muis­ti­ku­va­ni La­pin mai­se­mis­ta ja luon­nos­ta ovat vuo­den 1965 ke­säl­tä, jol­loin ajoim­me Kil­pis­jär­ven­tie­tä Enon­te­ki­öl­le ja Ina­rin ja Uts­jo­en kaut­ta Nor­jan puo­lel­le Jää­me­rel­le. Au­to­ja liik­kui har­vak­sel­taan ja useim­mi­ten yö­vyim­me tel­tas­sa. Ruo­ka val­mis­tet­tiin ret­ki­keit­ti­mel­lä. Tei­den var­sil­ta ja le­väh­dys­pai­koil­ta ihai­lim­me La­pin mai­se­mia. Sil­loin ei vie­lä pu­hut­tu mas­sa­tu­ris­mis­ta. Pai­kal­li­set asuk­kaat oli­vat tei­den var­sil­la myy­mäs­sä po­ron­sar­via ja mui­ta mat­ka­muis­to­e­si­nei­tä. Elo tun­tui kii­reet­tö­mäl­tä.

Nyt ti­lan­ne on toi­nen. Os­tin ton­tin Äkäs­lom­po­lon puo­lel­ta vuon­na 2003 ja ra­ken­sin loma-asun­non omaan käyt­töö­ni. Vuo­des­ta 2003 olen va­el­lel­lut ja hiih­del­lyt kaik­ki Yl­läk­sen tun­tu­rit mo­neen ker­taan ja näh­nyt mat­kai­lun vai­ku­tuk­sen luon­toon. Myös Le­vin ja Pal­lak­sen mai­se­mat ovat tul­l­leet tu­tuk­si.

Kun Äkäs­lom­po­lon ja Yl­läs­jär­ven vä­lil­lä ole­vaa Mai­se­ma­tie­tä ra­ken­net­tiin, moni oli huo­lis­saan, mil­tä tie tun­tu­rin rin­tees­sä näyt­täi­si ja mi­ten se vai­kut­tai­si tie­tä ym­pä­röi­vään luon­toon. Tie val­mis­tui ja mie­les­tä­ni se teh­tiin hy­vin ja luon­to huo­mi­oi­den. Var­sin­kin tal­vi­sin se on jopa jos­sain mie­les­sä kau­nis va­las­tui­ne ki­vi­neen ja ke­loi­neen.

Sen si­jaan tu­han­sien tu­ris­tien tun­tu­reil­le jät­tä­mä jäl­ki var­sin­kin su­lan­maan ai­ka­na on huo­les­tut­ta­va. Men­nei­nä vuo­si­na tun­tu­riin nou­se­vat ja tun­tu­ris­ta las­ke­vat po­lut saat­toi­vat ol­la puo­li met­riä le­vei­tä, kun ny­kyi­sin sa­mai­set kul­ku­rei­tit voi­vat ol­la pai­koin ne­li­met­ri­siä.

Ny­ky­ään myös maas­to­pyö­räi­ly on rä­jäh­dys­mäi­ses­ti li­sään­ty­nyt. Rei­teil­lä nä­kyy sel­väs­ti, kuin­ka maas­to­pyö­rän le­veä kar­ke­a­pin­tai­nen ren­gas ruo­pai­see maa­ta en­nen ja jäl­keen, kun se ylit­tää rei­teil­lä ole­vat pui­den juu­ris­tot. Säh­kö­a­vus­tei­set pyö­rät ei­vät tätä on­gel­maa ai­na­kaan vä­hen­nä. Kii­re tun­tuu ole­van kova, kun säh­köl­lä kul­ke­vat kun­toi­li­jat tu­le­vat ”tu­tus­tu­maan” kau­nii­seen La­pin luon­toon. Jos­kus syn­tyy vai­ku­tel­ma, et­tä me rep­pu­sel­käi­set kä­vel­len va­el­ta­vat ih­mi­set olem­me jo­kin mui­nais­jään­ne.

On myös mah­dol­lis­ta, et­tä ros­kaa­mi­nen li­sään­tyy kas­va­van tu­ris­ti­jou­kon myö­tä. Jo­kai­sel­le pi­täi­si ol­la päi­vän­sel­vää, et­tä jos ky­ke­nee vie­mään evään­sä tun­tu­riin, pi­täi­si myös ky­e­tä kan­ta­maan tyh­jät pak­kaus­pa­pe­rit ja muo­vi­pul­lot niil­le va­rat­tui­hin jä­te­säi­li­öi­hin.

Vie­lä 2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la Aa­va­he­lu­kan­tien var­sil­la näin syk­syi­sin usei­ta met­so­poi­ku­ei­ta. Ny­kyi­sin on har­vi­nais­ta, jos sat­tuu yh­den kop­pe­lon syk­sys­sä nä­ke­mään. Ku­er­jo­en var­sil­la ei ole enää vuo­siin ol­lut riek­ko­ja, joi­den jäl­ki­jo­no­ja oli han­gel­la mu­ka­va seu­rail­la. Oli­si­ko­han vie­res­sä ole­val­la pal­jon käy­te­tyl­lä moot­to­ri­kelk­ka­rei­til­lä vai­ku­tuk­sen­sa ka­na­lin­tu­jen elä­mään? Moot­to­ri­kelk­ko­ja tu­ris­teil­le vuok­raa­vien yri­tys­ten vel­vol­li­suus on oh­jeis­taa kelk­kai­li­joi­ta py­sy­mään heil­le kuu­lu­vil­la rei­teil­lä, ei­kä ajel­la reit­tien ul­ko­puo­lel­la, ku­ten jäl­jis­tä pää­tel­len usein nä­kyy teh­tä­vän.

Tai­men nou­see vie­lä Tor­ni­on­jo­en kaut­ta Muo­ni­on­jo­keen, jos­ta se jat­kaa va­el­lus­taan Äkäs­jo­en kaut­ta syn­ty­mä­jo­keen­sa Ku­er­jo­keen ku­tu­pai­koil­len­sa. Sii­nä oli­si työ­sar­kaa, et­tä saa­tai­siin ve­sis­töt py­sy­mään puh­taa­na ja et­tä tämä tai­me­nen va­el­lus ku­tu­pai­koil­leen säi­ly­si.

Han­nu­kai­sen kai­vos­han­ke on ol­lut kes­kus­te­lun koh­teen jo pit­kään. Tie­tyt ta­hot Ko­la­rin kun­nas­sa nä­ke­vät, et­tä kai­vos to­teu­tu­es­saan toi­si paik­ka­kun­nal­le pelk­kää hy­vää ja työ­paik­ko­ja, mut­ta unoh­ta­vat kui­ten­kin kai­vok­sen ym­pä­ris­töl­le ja mat­kai­lu­e­lin­kei­nol­le ai­heu­tu­vat hai­tat. Ve­sis­töil­le hai­tat voi­vat ol­la kor­vaa­mat­to­mia.

Us­koi­sin kui­ten­kin, et­tä jos mat­kai­lu py­syy koh­tuul­li­sis­sa mi­tois­sa ja ih­mi­set ym­mär­täi­si­vät, et­tä luon­to on vain lai­nas­sa lap­sil­tam­me, kai­kis­sa te­ke­mis­säm­me rat­kai­suis­sa aset­tai­sim­me luon­non etu­si­jal­le.

Mat­kai­lul­la on tie­ten­kin suu­ri ta­lou­del­li­nen mer­ki­tys La­pin yri­tyk­sil­le. Il­man mat­kai­li­joi­den ja loma-asun­non omis­ta­jien ja yri­tyk­sien tuo­mia eu­ro­ja Yl­läs­kin voi­si ol­la eri­nä­köi­nen. Toi­von mu­kaan Yl­läk­sen ke­hi­tys jat­kuu kes­tä­väl­lä poh­jal­la, ja pai­kal­li­set yri­tyk­set ja yrit­tä­jät me­nes­tyi­si­vät ja voi­si­vat yhä pa­rem­min pal­vel­la Yl­läk­sen mah­ta­viin mai­se­miin saa­pu­via mat­kai­li­joi­ta.

Pent­ti Mus­ta­no­ja