Eli­na Ala­tör­mä­nen on näh­nyt Kino Yl­läk­sen avau­se­lo­ku­van, Tri. Ca­li­ga­rin ka­bi­ne­tin, jo mon­ta ker­taa. Ky­sees­sä on kau­huk­las­sik­ko myk­kä­e­lo­ku­vien ai­ka­kau­del­ta.

– Kun kat­soin elo­ku­vaa, tein sa­mal­la it­sel­le­ni pie­net nuo­tit, vä­hän sa­nal­lis­ta ku­vaus­ta, mitä mis­sä­kin koh­das­sa ta­pah­tuu, ja pie­net is­ku­mer­kit koko lef­fan ajal­le, Eli­na ker­too.

Hän ei siis vain kat­so­nut elo­ku­vaa, vaan loi sii­hen mu­sii­kin. Eli­na sä­es­tää elo­ku­vaa Kino Yl­läk­sen ava­jai­sil­ta­na.

– Pää­tin, et­tä mu­siik­ki ei ole it­ses­sään eril­li­nen osa, vaan sen on ker­rot­ta­va sa­maa ta­ri­naa elo­ku­van kans­sa ja elet­tä­vä sen mu­ka­na.

Eli­na on kit­ti­lä­läi­nen lau­la­ja, lau­lun­te­ki­jä, luo­van alan yrit­tä­jä ja kult­tuu­ri- ja pe­rin­ne­kas­vat­ta­ja, jon­ka mu­sii­kil­li­sen uran var­rel­le on mah­tu­nut mo­nen­lais­ta. Elo­ku­van sä­es­tä­mi­nen oli kui­ten­kin jo­tain ai­van uut­ta.

– Sain Kino Yl­läk­sen Tomi Sas­sa­lil­ta suh­teel­li­sen löy­hät raa­mit. Se jät­ti ti­laa imp­ro­vi­saa­ti­ol­le. Myös se, et­tä ky­sees­sä on 20-lu­vun kau­hu­e­lo­ku­va, an­toi va­pauk­sia imp­roon.

Eli­na on jo pääs­syt tes­taa­maan te­os­taan ylei­sön edes­sä. Hän sä­es­ti sa­mai­sen elo­ku­van elo–syys­kuun vaih­tees­sa Sä­res­tö­nie­mi­mu­se­os­sa.

– Kun har­joit­te­lin, olin ai­ka ren­to, mut­ta kun h-het­ki lä­hes­tyi, olin kau­hu­e­lo­ku­va­mai­sen kau­huis­sa­ni, Eli­na nau­raa.

Elina pääsi koeponnistamaan säestyksen Särestöniemimuseossa järjestetyssä tilaisuudessa. Seuraavaksi on vuorossa Ihmisen Rinki, jossa yleisö on suurempi ja jossa sekä soittaja että soitin ovat säiden armoilla.

Hän on kui­ten­kin var­sin tyy­ty­väi­nen en­sim­mäi­seen esi­tyk­seen­sä.

– Pai­kal­la ei ol­lut ko­vin suur­ta ylei­söä, mikä oli si­nän­sä en­sie­si­tyk­sel­le ihan kiva ti­lan­ne. Ylei­sö vai­kut­ti tyy­ty­väi­sel­tä, sa­moin Kino Yl­läk­sen Tomi ja Jani [Mo­dig]. Kun esi­tys oli ohi, olin val­ta­van hel­pot­tu­nut. Ajat­te­lin, et­tä oli­pa ai­ka­moi­nen su­kel­lus tun­te­mat­to­maan, mut­ta miel­lyt­tä­vä su­kel­lus.

Tri. Ca­li­ga­rin ka­bi­net­ti kes­tää 77 mi­nuut­tia, joka tar­koit­taa, et­tä Eli­nan sor­mien pi­tää vii­let­tää säh­kö­pi­a­non kos­ket­ti­mil­la tois­ta tun­tia il­man tau­ko­ja.

– Elo­ku­van ori­gi­naa­li­ver­si­os­sa soi­tet­tiin koko ajan, jo­ten teen sa­moin. Sil­loin yh­teys elo­ku­vaan ei kat­kea mis­sään vai­hees­sa. Elo­ku­van sä­es­tä­mi­nen on hy­vin eri­lais­ta kuin soit­ta­mi­nen kon­ser­tis­sa, ja se­kin on täs­sä pro­jek­tis­sa kieh­to­vaa. Kun sä­es­tän, seu­raan koko ajan elo­ku­vaa. Sil­loin soit­ta­mi­nen ei ole sa­mal­la ta­val­la suo­rit­ta­vaa kuin kon­ser­tis­sa.

Ihmisen Rinkiin Elina ottaa mukaan oman sähköpianonsa, joka on suojattava huolella, jos esiintymisillalle sattuu vesisadetta.

Se, et­tä elo­ku­va esi­te­tään ul­ko­na, luo myös oman­lai­sen­sa haas­teet.

– Sä­res­tös­sä ol­tiin atel­jees­sa, pie­nes­sä in­tii­mis­sä ti­las­sa. Nyt men­nään Ih­mi­sen Rin­kiin, jos­sa ylei­sö on suu­rem­pi ja olem­me säi­den ar­moil­la. Kyl­myys ei hait­taa, soit­ta­ja jää­tyy to­den­nä­köi­ses­ti ai­kai­sem­min kuin soi­tin, mut­ta sade on on­gel­ma – pi­a­no on pys­tyt­tä­vä suo­jaa­maan.

Eli­na va­kuut­taa, et­tä oli sää mikä ta­han­sa, elo­ku­va on kat­so­jil­leen elä­mys.

– Kun yh­dis­te­tään kak­si hy­vin eri­tyis­tä ele­ment­tiä, myk­kä­e­lo­ku­va ja kau­hu, ja li­sä­tään sii­hen sä­es­tys, ko­ke­mus on ris­kin ot­ta­mi­sen ar­voi­nen. Myk­kä­e­lo­ku­van tem­po ra­ken­taa jän­ni­tys­tä, mut­ta sa­mal­la kat­so­jal­ta vaa­di­taan enem­män. Ny­ky­a­jan elo­ku­vat ja leik­kauk­set ovat no­pei­ta, myk­kä­e­lo­ku­vas­sa kaik­ki hi­das­tuu.

Luontoillat keskelle luontoa

Ava­jai­sis­sa, jois­sa Eli­na­kin esiin­tyy, juh­lis­te­taan 20-vuo­ti­as­ta Kino Yl­läs -fes­ta­ria. En­nen kau­hu­e­lo­ku­vaa muis­tel­laan Kino Yl­läk­sen al­ku­tai­val­ta ja kään­tei­tä vuo­sien var­rel­ta.

Ava­jais­ten jäl­keen fes­ta­ria jat­ke­taan elo­ku­vil­la, joi­ta esi­te­tään läpi syys­kuun joka vii­kon­lop­pu. En­nak­ko­näy­tök­si­nä esi­te­tään Täy­del­li­set vie­raat, Kyl­lä isä osaa La­pis­sa, El­la ja ka­ve­rit – Ope­raa­tio Sauk­ko sekä Huu­ta­mi­sen tai­to. En­si-il­toi­na esi­te­tään Elä­mä on juh­la, Down­ton Ab­bey: Vii­mei­nen näy­tös sekä One bat­t­le af­ter anot­her.

Täy­del­li­set vie­raat -elo­ku­van en­na­kos­sa lau­an­tai­na 13. syys­kuu­ta vie­rai­lee yk­si pää­o­sa­e­siin­ty­jis­tä, Pir­jo Lon­ka. Myös Huu­ta­mi­sen tai­to -elo­ku­van näy­tök­ses­sä lau­an­tai­na 27. syys­kuu­ta on mu­ka­na täh­ti­vie­ras, pää­o­san esit­tä­jä Jon­na Jär­ne­felt.

Fes­ta­ri­oh­jel­maan ja ulos Ih­mi­sen Rin­kiin on juh­la­vuo­den kun­ni­ak­si uju­tet­tu myös luon­toil­to­ja, jot­ka on pe­rin­tei­ses­ti jär­jes­tet­ty Yl­läs­tun­tu­rin luon­to­kes­kus Kel­lok­kaan au­di­to­ri­os­sa. Tors­tai­na 11. syys­kuu­ta ge­o­lo­gi­an do­sent­ti Pe­ter Jo­hans­son vie osal­lis­tu­jat en­sin luon­to­ret­kel­le kel­lo 18 al­ka­en, ja pi­tää sen jäl­keen vie­lä Ih­mi­sen Rin­gis­sä luon­toil­lan, jos­sa on ai­hee­na Yl­läk­sen maas­ton­muo­dot. Luon­toil­ta al­kaa kel­lo 21. Myös lau­an­tai­na 20. syys­kuu­ta teh­dään ret­ki, täl­lä ker­taa pyö­ril­lä. Op­paa­na toi­mii tie­to­kir­jai­li­ja ja luon­to­ku­vaa­ja Har­ri Aho­nen. Ret­kel­le läh­de­tään aa­mu­päi­väl­lä kel­lo 10, ja luon­toil­ta jär­jes­te­tään il­lal­la kel­lo 20.

Lip­pu­ja elo­ku­viin ja luon­toil­toi­hin voi os­taa en­nak­koon osoit­tees­ta ki­no­yl­las.net. Muis­ta va­rau­tua elo­ku­vail­toi­hin sään mu­kai­sil­la vaat­teil­la – ko­ke­muk­ses­ta voin vin­ka­ta, et­tä tal­vi­set top­pa­vaat­teet ei­vät ole lain­kaan lii­oit­te­lua vii­le­ne­vään syy­sil­taan.