Taukopaikka muuttuu – muuttuuko retkeily?

La­pin luon­to ve­tää vä­keä. Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­lu­jen koh­teil­le teh­tiin vii­me vuon­na 7,6 mil­joo­naa käyn­tiä, jois­ta kan­sal­lis­puis­toi­hin noin 3,5 mil­joo­naa. Suo­men suo­si­tuim­mas­sa kan­sal­lis­puis­tos­sa, tä­kä­läi­ses­sä Pal­las–Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­tos­sa, vie­rai­li­joi­ta oli 586 800.

Sa­maan ai­kaan Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­lut ta­sa­pai­noi­lee ala­ti su­pis­tu­van bud­je­tin kans­sa. Sil­ti on taas su­lan maan ai­kaan na­ku­tel­ta­va kun­toon vino pino tu­pia, pit­kos­pui­ta ja lai­tu­rei­ta eri puo­lil­la Suo­mea ja Lap­pia.

Myös Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­tos­sa ta­pah­tuu: osa Mo­los­la­en kier­rok­ses­ta so­ras­te­taan, Si­os­ku­run au­tio- ja va­raus­tu­van te­ras­si rem­pa­taan ja Var­kaan­ku­run lä­hei­syy­des­sä ole­vaa reit­tiä kes­tä­vöi­dään. Suu­rin osa tä­män vuo­den työ­mais­ta ka­te­taan Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­lu­jen pe­rus­ra­hoi­tuk­sel­la.

Pai­nei­ta Luon­to­pal­ve­luil­le luo myös poh­joi­sen muut­tu­va il­mas­to. Ää­ri­säät yleis­ty­vät, su­lan maan ai­ka pi­te­nee ja sa­tei­ta on ai­em­paa enem­män. Ret­kei­ly­ra­ken­teet ovat vä­hän kuin oma­ko­ti­ta­lo: kun yh­den nur­kan saat val­miik­si, toi­nen jo rep­sot­taa.

Tu­le­vai­suu­teen on va­rau­dut­ta­va, ja sitä sil­mäl­lä pi­tä­en Met­sä­hal­li­tus on jul­kais­sut CLAP-hank­kees­sa laa­di­tun Il­mas­to­vii­saan tau­ko­pai­kan kä­si­kir­jan. Kä­si­kir­ja ko­ko­aa en­sim­mäis­tä ker­taa yh­teen pe­ri­aat­teet ret­kei­ly­ra­ken­tei­den il­mas­to­vii­saa­seen suun­nit­te­luun, ra­ken­ta­mi­seen ja käyt­töön. Suun­nit­te­lu­pe­ri­aat­tei­ta ovat muun mu­as­sa suo­jan tar­jo­a­mi­nen, huol­ta­mi­sen hel­pot­ta­mi­nen, ra­si­tuk­sen vä­hen­tä­mi­nen, skaa­lat­ta­vuus ja mo­du­laa­ri­suus, pe­da­go­gi­nen ar­vo, ne­ga­tii­vi­nen hii­li­ja­lan­jäl­ki ja kyt­key­ty­mi­nen pal­ve­lu­verk­koon.

Kä­si­kir­jas­sa on myös kät­tä pi­dem­pää: konk­reet­ti­sia pii­rus­tuk­sia esi­mer­kik­si päi­vä­tu­val­le, laa­vul­le ja kah­vit­te­lu­ryh­mäl­le – il­man tu­li­paik­kaa. Niin, tu­le­vai­suu­des­sa tuli ei eh­kä enää ole tau­on kes­ki­pis­te.

Il­mas­to­vii­sau­den yti­mes­sä on puun­pol­ton vä­hen­tä­mi­nen. Tu­let­to­mia tau­ko­paik­ko­ja li­sä­tään, ret­ki­keit­ti­miä suo­si­taan ja tu­li­si­jois­ta teh­dään vä­hän puu­ta ku­lut­ta­via. Ret­kei­li­jäl­le tämä tar­koit­taa muu­tos­ta to­tut­tuun, ja se nä­kyi heti ko­hah­duk­se­na so­me­kes­kus­te­luis­sa. Nuo­ti­on ää­rel­lä is­tu­mi­nen on mo­nel­le ret­ken ko­ho­koh­ta, ei­kä sen ar­voa pidä vä­hä­tel­lä. Nuo­tio on läm­pöä, tun­nel­maa ja yh­des­sä­o­loa – ja myös syy läh­teä liik­ku­maan.

Ke­hi­tys­suun­ta on kui­ten­kin sel­keä. Met­sä­hal­li­tus on jo vuo­sien ajan yrit­tä­nyt pu­hua sääs­te­li­ään puun­käy­tön puo­les­ta. Jo­kai­nen sääs­tet­ty hal­ko tar­koit­taa vä­hem­män kul­je­tus­ta, vä­hem­män pääs­tö­jä, vä­hem­män huol­to­tar­vet­ta ja vä­hem­män ra­han­ku­lua. Vas­tuu kes­tä­väs­tä käy­tös­tä on jo­kai­sel­la, joka ret­kei­ly­ra­ken­tei­ta hyö­dyn­tää.

Il­mas­to­vii­saan tau­ko­pai­kan kä­si­kir­jan voi näh­dä myös enem­pä­nä kuin vain ra­ken­nu­soh­jee­na. Se on kan­na­not­to sii­hen, mil­lais­ta tu­le­vai­suu­den ret­kei­ly on. Tau­ko­pai­kat muut­tu­vat, ja sen myö­tä rat­kais­taan, muut­tuu­ko myös ret­kei­ly­kult­tuu­rim­me.

En­sim­mäi­nen kä­si­kir­jan mu­kai­nen tau­ko­paik­ka nou­see Kont­ta­sen la­el­le Val­ta­vaa­ran ja Py­hä­vaa­ran luon­non­suo­je­lu­a­lu­eel­le. Se näyt­tä­nee suun­taa tu­le­vil­le koh­teil­le. Kä­si­kir­ja on lu­et­ta­vis­sa osoit­tees­sa luon­toon.fi.