Lisää kunnostettavia kilometrejä

Val­loi­tin ke­sän ja syk­syn ai­ka­na kuu­si tun­tu­rin huip­pua, muu­ta­man niis­tä use­aan ot­tee­seen. Li­säk­si plak­ka­riin ker­tyi pari ke­roa ja Kel­los­ta­pu­li, jon­ka sta­tuk­ses­ta pal­jas­jal­kai­set pai­kal­li­set­kin tun­tu­vat ole­van eri miel­tä – yk­si sa­noo, et­tä se on oma tun­tu­rin­sa, toi­nen pu­huu sii­tä yh­te­nä Yl­läk­sen hui­puis­ta.

Oli mi­ten oli, nou­su­met­re­jä on ke­rät­ty. Kii­tos täs­tä kuu­luu 11-vuo­ti­aal­le po­jal­le­ni, jon­ka kans­sa pol­kai­sim­me tou­ko­kuun lo­pul­la käyn­tiin huip­pu­haas­teen: pää­tim­me yh­teis­tuu­min käy­dä ke­sä­lo­man ai­ka­na kai­kil­la Äkäs­lom­po­loa ym­pä­röi­vil­lä seit­se­mäl­lä hui­pul­la.

Kesä ei tä­hän ai­van riit­tä­nyt, eten­kään kun säät ei­vät tah­to­neet ol­la mis­sään koh­taa ko­vin suo­si­ol­li­set. Hui­puis­ta yk­si, Ke­sän­ki, on vie­lä ki­pu­a­mat­ta. Sen vuo­ro on pian.

Huip­pu­haas­te osoit­tau­tui mai­ni­ok­si pro­jek­tik­si. Kak­sin luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on ol­lut äi­din ja po­jan laa­tu­ai­kaa par­haim­mil­laan. Ret­kil­läm­me olem­me eh­ti­neet poh­tia kaik­kea ge­o­lo­gi­as­ta ja ki­vi­muo­dos­tel­mis­ta rus­ka­vä­rien muo­dos­tu­mi­seen ja vai­vais­koi­vun kei­noi­hin sel­vi­tä tun­tu­rien an­ka­ris­sa olois­sa. Po­jan tie­to­ta­sos­ta pää­tel­len hän on ol­lut kou­lus­sa he­reil­lä sekä maan­tie­don et­tä bi­o­lo­gi­an tun­neil­la. Pal­jon on tul­lut ru­pa­tel­tua myös jon­nin­jou­ta­vuuk­sia – ar­vo­kas­ta se­kin.

Vaik­ka tun­nen Yl­läk­sen alu­een rei­tit ja ym­pä­ris­tön mel­kein­pä kuin omat tas­ku­ni, huip­pu­haas­te on ol­lut hyvä muis­tu­tus sii­tä, mik­si mat­kai­li­jat saa­pu­vat tän­ne ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Yl­läk­sen reit­ti­ver­kos­to, luon­to ja tun­tu­reil­ta avau­tu­vat mai­se­mat ha­ke­vat ver­taan­sa. Ku­kak­sel­le pol­jim­me kes­kiy­ön au­rin­gon ai­kaan – mi­ten on­ne­kas sitä on­kaan, kun saa elää tääl­lä.

Huip­pu­fii­lik­siä saa toki muu­al­ta­kin kuin tun­tu­rei­den hui­puil­ta. Yl­läk­sel­lä on sa­to­ja ki­lo­met­re­jä pa­ti­koin­ti- ja maas­to­pyö­räi­ly­reit­te­jä kan­sal­lis­puis­tos­sa ja sen ym­pä­ris­tös­sä. Nii­den mer­ki­tys vain kas­vaa, kun mat­kai­lua ha­lu­taan ym­pä­ri­vuo­tis­taa.

Sik­si on­kin hyvä uu­ti­nen, et­tä Yl­läk­sen rei­tis­tön kes­tä­vöit­tä­mis­tä jat­ke­taan tu­le­vi­na vuo­si­na. Seu­raa­vak­si kun­nos­te­taan Tun­tu­ri­jär­ven, Vel­hon­ko­dan ja Äkäs­lom­po­lon vä­lis­tä reit­ti­o­suut­ta yh­teen­sä noin kah­dek­san ki­lo­met­rin mat­kal­ta. Reit­tiä pa­ran­ne­taan kes­tä­mään käyt­töä ja pal­ve­le­maan mah­dol­li­sim­man mo­nen­lai­sia kul­ki­joi­ta myös su­lan maan ai­kaan.

Työ jat­kaa vuo­si­na 2024–2025 teh­tyä reit­tien kes­tä­vöin­tiä. Sen jäl­ki sai ai­ka­naan ko­vaa­kin kri­tiik­kiä, ja eten­kin kun­nos­te­tun rei­tin toi­mi­vuut­ta la­tu­poh­ja­na epäil­tiin. Tal­vi tuli ei­kä so­ra­ää­niä sit­tem­min kuu­lu­nut.

Yl­läk­sen reit­tien käyt­tä­mi­nen on mak­su­ton­ta, nii­den hoi­ta­mi­nen ei. Jo­kai­sel­la opas­teel­la, sil­lal­la, pit­kok­sel­la, la­na­tul­la tal­vi­po­lul­la ja la­tu­ki­lo­met­ril­lä on hin­ta­lap­pun­sa.

Yl­läk­sen reit­tien ra­hoi­tuk­ses­ta noin puo­let tu­lee Ko­la­rin kun­nal­ta ja puo­let Vi­sit Yl­läk­sen va­rain­ke­ruus­ta. Va­rain­ke­ruul­la koo­taan noin puo­li mil­joo­naa eu­roa vuo­des­sa. Kun­nan osuus on sa­maa ko­ko­luok­kaa. Pel­käs­tään tal­vi­hoi­to mak­saa hie­man yli 700 000 eu­roa.

Noin 40 pro­sent­tia va­rain­ke­ruun tuo­tos­ta tu­lee kart­ta­tuot­teis­ta, 30 pro­sent­tia yri­tyk­sil­tä ja 30 pro­sent­tia va­paa-aja­na­suk­kail­ta. Ke­rä­tyn ra­han mää­rä rat­kai­see, voi­daan­ko rei­tis­töä ke­hit­tää, pys­ty­tään­kö edes ny­kyi­nen taso säi­lyt­tä­mään vai jou­du­taan­ko tu­le­vai­suu­des­sa tin­ki­mään jos­ta­kin.

Oman kor­ten­sa ke­koon voi kan­taa hy­vin pie­nel­lä­kin te­ol­la. Jo kar­tan os­ta­mi­nen, pa­pe­ri­se­na tai di­gi­taa­li­se­na, aut­taa pi­tä­mään Yl­läk­sen rei­tit kun­nos­sa.

Se on ai­ka pie­ni hin­ta kai­kis­ta niis­tä huip­pu­fii­lik­sis­tä, joi­ta reit­tien var­rel­la saa.