Hyvän lainsäädännön pitäisi olla tavallisen kansalaisen ymmärrettävissä

Jo­ku­nen viik­ko sit­ten ryh­dyin tut­ki­maan Han­nu­kai­sen ky­läl­lä Äkäs­jo­en mut­kas­sa si­jait­se­van La­pel­land Ri­ver­si­de Vil­la­gen lo­ma­ky­lä­a­lu­een saa­mia vä­li­ai­kai­sia ra­ken­ta­mis­lu­pia ja vii­mei­sim­mäs­tä lu­vas­ta teh­tyä oi­kai­su­vaa­ti­mus­ta. Yk­si asia joh­ti toi­seen ja pian huo­ma­sin ole­va­ni kau­laa­ni myö­den uu­den ra­ken­ta­mis­lain ja Ko­la­rin kun­nan hal­lin­to­sään­nön muo­dos­ta­mas­sa suos­sa.

Uu­si ra­ken­ta­mis­la­ki tuli voi­maan vuo­den 2025 alus­sa ja täy­den­tyi kor­jaus­sar­jal­la tam­mi­kuus­sa 2026. Lain ta­voit­tee­na on yk­sin­ker­tais­taa lu­pa­me­net­te­lyä ja vä­hen­tää by­rok­ra­ti­aa muun mu­as­sa yh­dis­tä­mäl­lä ra­ken­nus- ja toi­men­pi­de­lu­vat yh­dek­si ra­ken­ta­mis­lu­vak­si.

Ko­la­rin kun­nan uu­si hal­lin­to­sään­tö tuli voi­maan puo­li vuot­ta uu­den ra­ken­ta­mis­lain jäl­keen. Hal­lin­to­sään­tö on kun­nan oma ”pe­li­kir­ja”, jos­sa mää­rä­tään, mi­ten kun­nan hal­lin­to toi­mii ja ke­nel­lä on pää­tös­val­ta mis­sä­kin asi­as­sa. Kun­nan­val­tuus­to hy­väk­syy hal­lin­to­sään­nön ja päät­tää myös sen muu­tok­sis­ta. Uu­den hal­lin­to­sään­nön myö­tä lak­kau­tet­tiin kun­nan ra­ken­nus­lau­ta­kun­ta ja tek­ni­nen lau­ta­kun­ta ja pe­rus­tet­tiin uu­si ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­ta.

Uu­den ra­ken­ta­mis­lain myö­tä sama vi­ran­hal­ti­ja, joka on an­ta­nut ra­ken­ta­mis­lu­van, vä­li­ai­kai­sen ra­ken­ta­mis­lu­van tai poik­ke­a­mis­lu­van, kä­sit­te­lee myös oi­kai­su­vaa­ti­muk­sen. Ko­la­ris­sa se tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä, et­tä nämä kaik­ki asi­at ovat yh­den ja sa­man ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan pöy­däl­lä.

Hal­lin­to­sään­nös­sä on eri­tel­ty sekä ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nan et­tä ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan teh­tä­vät. Rei­lun vuo­den toi­mi­neen ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nan jä­se­nis­tä yh­tä lu­kuun ot­ta­mat­ta kaik­ki ovat jos­sain mää­rin tyy­ty­mät­tö­miä ny­kyi­seen hal­lin­to­sään­töön – pää­tös­val­lan si­jaan jäl­jel­le on jää­nyt vain lau­sun­to­jen an­ta­jan roo­li.

Kun ryh­dyin sel­vit­tä­mään, mitä laki ny­kyi­ses­tä mars­si­jär­jes­tyk­ses­tä sa­noo, tör­mä­sin sen sor­tin py­kä­lä­vii­dak­koon, et­tä pää­tin lo­pul­ta soit­taa it­se­ä­ni vii­saam­mal­le. Kun­ta­lii­ton asi­an­tun­ti­ja vah­vis­ti, et­tä ra­ken­nus­tar­kas­ta­jan roo­li vi­ran­hal­ti­ja­na on se, mitä Ko­la­ris­sa to­teu­te­taan. Hän myös loh­dut­ti, et­tei näis­tä ota ku­kaan tolk­kua, el­lei ole asi­aan vih­kiy­ty­nyt puo­li­ju­ris­ti. Kun­nis­sa­kin on yhä edel­leen kah­den­lai­sia käy­tän­tö­jä. Osas­sa kun­nis­ta pää­tök­set vie­dään edel­leen lau­ta­kun­tiin.

Kun­ta­lii­ton ra­ken­nus­val­von­ta­ky­se­lyn (2025) mu­kaan uu­si ra­ken­ta­mis­la­ki ei ole kun­tien nä­kö­kul­mas­ta hel­pot­ta­nut ra­ken­ta­mis­ta odo­te­tul­la ta­val­la. Kun­nat pi­tä­vät la­kia tul­kin­nan­va­rai­se­na, neu­von­nan tar­ve on kas­va­nut, lu­pa­kä­sit­te­ly on mo­ni­mut­kais­tu­nut ja ra­ken­nus­val­von­nan työ­mää­rä li­sään­ty­nyt. Ky­se­lyyn vas­ta­si 253 Man­ner-Suo­men kun­taa eli lä­hes 90 pro­sent­tia Suo­men kun­nis­ta.

Yk­si suu­rim­mis­ta on­gel­mis­ta on ra­ken­ta­mis­lain tul­kin­nan­va­rai­suus. Tut­ki­muk­ses­sa to­de­taan, et­tä kun lain so­vel­ta­mi­seen liit­tyy epä­sel­vyyk­siä ei­kä oi­keus­käy­tän­töä vie­lä ole, kun­nil­le jää suu­ri vas­tuu tul­kin­to­jen muo­dos­ta­mi­ses­ta. Tul­kin­nan­va­rai­suus li­sää ris­kiä kun­tien vä­lis­ten käy­tän­tö­jen eriy­ty­mi­seen, hei­ken­tää en­na­koi­ta­vuut­ta ja voi aset­taa ra­ken­ta­jat eri­ar­voi­seen ase­maan eri kun­nis­sa.

Ta­val­li­sen kun­ta­lai­sen har­teil­le jää myös pal­jon sel­vi­tet­tä­vää. Vas­tauk­sia ei löy­dä yh­des­tä pai­kas­ta, vaan nii­tä jou­tuu et­si­mään ra­ken­ta­mis­lais­ta, hal­lin­to­lais­ta, kun­nan hal­lin­to­sään­nös­tä ja vie­lä oi­keus­käy­tän­nöis­tä. Se on pal­jon vaa­dit­tu. Hy­vän lain pi­täi­si ol­la niin sel­keä, et­tä kun­ta­lai­nen ym­mär­tää, mi­ten hä­nen asi­an­sa rat­kais­taan – ja mik­si.

Kun­ta­lii­ton tut­ki­muk­sen tu­los­ten pe­rus­teel­la rat­kai­sua voi­si ha­kea kun­tien vä­li­ses­tä yh­teis­työs­tä ja osaa­mi­sen ja­ka­mi­ses­ta. Tätä ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­ta eh­dot­taa ar­tik­ke­lis­sa, joka löy­tyy täs­tä leh­des­tä. Kaik­kia on­gel­mia se­kään ei tie­ten­kään rat­kai­se, mut­ta eri­lais­ten vaih­to­eh­to­jen pun­ta­roin­ti oli­si hyvä avaus kes­kus­te­lul­le.