Keijo Taskinen (vas.), Toni Vaartimo, Ilkka Poutanen ja Poppis Suomela piipahtivat ennen hiihtovaellukselle lähtöään Hetassa Ungelon Torpalla, jonka Yrjö Kokko rakensi vuonna 1950.
Miesnelikko purkaa Näkkälän kylän tuntumassa peräkärrystä suksia ja ahkioita. On toukokuinen sunnuntai ja he ovat lähdössä samalle matkalle, jonka kirjailija ja valokuvaaja Yrjö Kokko taivalsi ystävänsä Sulo Rovan kanssa tasan 70 vuotta sitten Enontekiön tuntureilla, laulujoutsenten, joukhaisten mailla.
”Tiiti on kätkenyt ihmisen hahmonsa, mutta kuitenkaan hän ei ole piilossa. Luopuessaan siitä etuoikeutetusta, pelottavasta herruuden asemasta, jonka ihminen on itselleen luonnossa anastanut, Tiiti on saavuttanut yhteyden luontoon. Hän on samaa kuin tuuli, joka panee joutsenlammen lainehtimaan, hän on samaa kuin koivupensaita kasvava tieva, hän on samaa kuin routainen maa, jonka päällä hän istuu, hän on samaa kuin joutsenet, samaa kuin valo, jonka punaiset säteet työntyvät tievan takaa pilvettömälle taivaalle.”
Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu -kirjassaan Yrjö Kokko on Tiiti, mies erämaan armoilla, mies kameransa kanssa.
Vuosi toisensa jälkeen hän on etsinyt Suomen Lapin Enontekiön tunturimailta laulujoutsenen pesää, ja vuosi toisensa jälkeen hän on epäonnistunut tavoitteessaan. On löytynyt vain tyhjiä, jo aikaa sitten hylättyjä pesiä.
Kokko on pettynyt, niin on myös hänen oppaansa ja retkikumppaninsa Sulo Rova, Niuniu.
Cygnus Musicus, Kalevalan kohtalon lintu, vaivaa miesten mieltä. Lintu, joka saapuu joka kevät tunturiin, mutta joka on käynyt niin harvalukuiseksi, ettei edes moni lappalainen ole niiden pesään törmännyt. He eivät halua antaa periksi. Luovuttaminen ei tule kyseeseen.
Tänä keväänä laulujoutsenet saapuivat varhain Äkäslompoloon, jo maaliskuun viimeisellä viikolla.
”Gkuu, gkuu, gu-gu-gu, gkuu…”, Yrjö Kokon kirjassa kuvailtiin ääntä, joka vielä 70 vuotta sitten oli harvinainen.
Kokon kiinnostuksen ansiosta äänestä on tullut tuttu. Laulujoutsen ehti hävitä lähes kokonaan ennen kuin se rauhoitettiin vuonna 1934. Silti sen metsästys ja pesien ryöstely jatkui vielä 1940-luvulla. 50-luvulla, suureksi osaksi juuri Kokon kirjan ansiosta, asenteet lähtivät muuttumaan.
Kokon kirjat kilpailivat aikalaistensa Mika Waltarin ja Väinö Linnan teosten kanssa, mutta Kokko kirjailijana ei koskaan saavuttanut samaa asemaa kuin Waltari ja Linna. Lappilaisten kotien kirjahyllyissä Kokkoa toki löytyy siinä missä Waltaria ja Linnaakin.
"Lähden Kokon jalanjäljille! Olihan pian edessä juhlavuosi. Mietin, että silloin jos joskus on lähdettävä."
Erityisen tuttuja Kokon kirjat ovat biologi Keijo Taskiselle.
– Meissä on jotain samansieluisuutta, minussa ja Kokossa, Taskinen kuvailee.
Kuten Kokko aikoinaan, myös Taskinen kirjoittaa ja kuvaa. Samansieluisuudella hän tarkoittaa kuitenkin jotain syvempää, tapaa ajatella ja olla yhtä luonnon kanssa.
– En erottele ihmisen ja luonnon elämää. Luonto on minun elämäni, osa minua, koti. Tykkään kulkea ja katsella lintuja, myös valokuvata. Tunturit ennen kaikkea ovat minun juttuni, ja Näkkälässä on sielunmaisemani. Kun olen luonnossa, en liiku jokin tietty tutkimusaspekti mielessäni, havainnoin vain ympärilläni olevia asioita, Taskinen kuvailee.
Jo neljä viisi vuotta sitten Taskinen mietti, että olisi hienoa tehdä retki, josta Yrjö Kokko kirjoitti Laulujoutsen-kirjansa. Miete jäi häilymään Taskisen takaraivoon, ja kun hän pari vuotta sitten käänteli Yrjö Kokosta kertovan elämäkerran sivuja, ajatus kirkastui:
– Lähden Kokon jalanjäljille! Olihan pian edessä juhlavuosi. Mietin, että silloin jos joskus on lähdettävä, Taskinen kertaa.
Yrjö Kokon tavoin Keijo Taskinen on tehnyt tarkkaa etukäteistyötä retken onnistumiseksi. Muuttuvia tekijöitä oli 70 vuotta sitten ja niin niitä on myös keväällä 2020.
Vuonna 1950 kevät tuli kuukautta aikaisemmin kuin aiempana vuonna. Lisäksi lähtöä viivästyttivät Kokon objektiivitilaukseen liittynyt byrokratia ja Suomen epävakaa poliittinen tilanne.
”Laulujoutsenet eivät ymmärrä tällaisia määräyksiä”, Kokko harmitteli kirjassaan.
Valmisteluja. Ilkka Poutanen (vas.), Toni Vaartimo ja Poppis Suomela kävivät varusteet läpi perjantaina. Alkuperäisen suunnitelman mukaan heidän oli tarkoitus startata jo lauantaina, mutta lopulta liikkeelle päästiin sunnuntaina 10. toukokuuta.
©Satu Renko
– Meidänkin liikkeelle lähtemisessämme on ollut samankaltaista epävarmuutta kuin Kokolla aikoinaan, Taskinen hymähtää.
– Vielä kuukausi sitten korona aiheutti rajoituksia, joiden takia en edes uskaltanut ajatella, toteutuisiko matka vai ei.
Taskinen pyysi retkikumppaneikseen äkäslompololaiset ystävänsä Ilkka Poutasen ja Toni Vaartimon sekä helsinkiläisen valokuvaajan ja retkitoimittajan Poppis Suomelan.
– Kun koronan takia Poppiksenkin kaikki työkeikat peruuntuivat, hän pääsi lähtemään meidän mukaamme.
”Tiiti kohottautuu varovaisesti. Hän tähyilee pesää lammen eteläpään pounuista, muttei näe missään valkoisia untuvia, kuten oli nähnyt Ihannelammessa. Juuri kun hän huomaa lammen pohjoispäässä kaksi valtavaa valkoista lintua, joilla on uskomattoman pitkät pystykaulat ja kirkkaankeltaiset nokat, kuulee hän takanaan Jounin sanovat:
– Noin suurta joukhaista en ole nähnyt koskaan.
– Se on kuin marski, sanoo Niuniu.
Tiiti vetää varovaisesti päänsä suojaan. Hän on aivan sanaton.”
Toukokuu vuonna 1950 muutti Yrjö Kokon elämän. Hän kuvailee kirjassaan, kuinka Tiiti, Niuniu ja Poromies Jouni lopultakin löysivät pesän ja joutsenpariskunnan. Laulujoutsenia niiden luontaisessa elinympäristössään! Laulujoutsenia, joita ei vielä koskaan aiemmin oltu ikuistettu valokuviin ja joista ei tiedetty oikein muuta kuin tieteellinen kuvaus.
Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu -kirjassa Yrjö Kokko seikkailee Tiiti-nimisenä hahmona. Jälleen tunturiin -kappaleesta alkaa miehen viides ja viimeinen yritys löytää pesivä laulujoutsenpariskunta.
©Satu Renko
Ilkka Poutanen näytti kartalta reissun etappeja. Turhan tarkkaa suunnitelmaa miehet eivät ole etukäteen tehneet.
©Satu Renko
Taskinen ei odota matkalta pesiviä laulujoutsenia tai muuta erityistä. Hän odottaa matkaa.
– Haluan vain elää ja kokea tämän vuodenajan. Olisi kiva löytää pesä, mutta todennäköisesti näemme vain joutsenpareja. Kiinnostavaa tietenkin on se, kuinka vaikeaa tai helppoa joutsenia on tänä päivänä nähdä verrattuna siihen, mitä se Yrjö Kokolle oli. Perusasiathan tunturissa ovat täsmälleen samat kuin 70 vuotta sitten. Tämä on aikamatka, joka on tavallaan ajaton, Taskinen kuvailee.
– Tärkeintä on, että pääsisimme järkevästi liikkumaan. Ettemme jää viikoksi kelirikkoon. Jos niin käy, sekin on sitten vain hyväksyttävä tosiasia.
Laulujoutsen-kirjassa Kokko ei paljasta matkansa todellista reittiä eikä pesän sijaintia. Taskinen on suunnitellut reitin niiden tietojen valossa, joita hän on poiminut Kokon elämäkerrasta. Paikallinen poroisäntä on myös auttanut Taskista kohteiden jäljittämisessä.
– Tiedän riittävästi. Tarkka suunnitelma ei edes ole tarpeen. Lähdemme Näkkälästä Pöyrisjärven suuntaan. Pöyrisjärveltä jatkamme Norjan rajalle ja tuntureille, sieltä palaamme takaisin kohti länttä ja Mustajärveä. Koronarajoitusten takia Norjan raja jää ylittämättä. Kokkohan halusi löytää pesän juuri Suomesta eli siinä mielessä on ihan perusteltuakin pysyä Suomen puolella.
”Tätä hetkeä he ovat odottaneet koko talven, päästä sytyttämään erämaahan nuotion. Raito eli retkikunta on ensimmäisen vaaran laella.” Yrjö Kokko koki samaa odotusta ja erämaan lumoa, mitä kulkijat tuntevat erämaassa yhä tänäkin päivänä.
Taskiselle, Poutaselle, Vaartimolle ja Suomelalle odotettu päivä koitti sunnuntaina 10. toukokuuta. Nelikko ajoi Äkäslompolosta Raattaman ja Hetan kautta Näkkälään.
Raattamasta Taskinen haki luhkan, jonka hän tilasi varta vasten tätä retkeä varten.
Keijo Taskinen teetti raattamalaisella Tuija-Noora Autolla luhkan, johon on kirjailtu eteen kaksi laulujoutsenta.
©Poppis Suomela
”Lannan puku ei ole oikea täällä”, totesi Kokkokin erämaassa.
– Kokon kirjahahmolla Tiitillä oli varta vasten teetetty lapinpuku, ettei persus paleltuisi. Luhkassa on jotain samanhenkistä. Se on kaikille luvallinen vaate, jota ei-saamelaiset voivat hyvällä omatunnolla käyttää, Taskinen toteaa.
Hetassa nelikko koukkasi Ounasjärven rantaan, Ungeloniemeen, jossa seisoo Kokon entinen kirjailijakoti Ungelon torppa.
– Emme päässeet sisään, mutta sieltä oli hyvä hakea fiilistä, Taskinen kertoo.
– Kokon kirjakin on mukana. Sieltä löytyy tunnelmaa matkan varrella.
Kohti erämaata, takana Näkkälän talot.
©Ilkka Poutanen
Taskinen matkatovereineen oli Näkkälässä, pienessä saamenkylässä, puolilta päivin. Oli lopultakin aika purkaa tavarat peräkärrystä, nostella ahkiot lumelle ja kääntää suksien kärjet kohti erämaata. Näkkälästä Kokkokin lähti aikoinaan taipaleelleen.
”Silloin pyyhälsi lumipyry yli kirkonkylän, ja kaksi miestä, kaksi poroa ja koira aivan kuin pakenee sieltä erämaahan.” Kokko kuvaili lähdön hetkeä.
Aivan samoin maisema peittyi lumisateeseen myös 10. toukokuuta 2020.
Kuukkeli seuraa retkeä seuraavan parin viikon ajan. Miehillä on mukanaan satelliittipuhelin, jolla he pitävät yhteyttä aika ajoin.
Satu Renko
Yrjö Olavi Samuli Kokko
16.10.1903 Sortavala – 6.9.1977 Helsinki
Suomalainen eläinlääkäri, kirjailija ja valokuvaaja.
Tunnetaan parhaiten sadusta Pessi ja Illusia sekä työstä, jonka hän teki laulujoutsenen suojelemiseksi.
Yrjö Kokon Laulujoutsen, Ultima thulen lintu -kirja kertoo Kokon alter egon Tiitin ja hänen kaverinsa Sulo Rovan eli Niuniun retkistä Enontekiön tuntureille. Retkien tavoitteena oli löytää laulujoutsenen pesä. Viidentenä retkikeväänä vuonna 1950 he onnistuivat. Miehet nimesivät pienellä lammella pesivän parin Marskiksi ja Hannaksi ylipäällikkö Mannerheimin ja sopraano Hanna Granfeltin mukaan.
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.