Iiris Heikkinen, Sisu Outdoor: Packraftilla joelle!

”Ot­tai­sin pack­raf­tin ja me­ni­sin me­lo­maan Kuer-jo­el­le. Jo­el­le pää­see hel­pos­ti joko Aa­va­he­lu­kan len­to­ken­tän jäl­keen tai Vit­ta­jo­el­ta. Aa­va­he­lu­kal­ta tu­lee me­lon­ta­rei­til­le mat­kaa kuu­si ki­lo­met­riä, ja lap­si­per­heet läh­te­vät yleen­sä sii­tä. Vit­ta­jo­el­ta tu­lee 10 ki­lo­met­riä. Pack­raf­til­la me­lo­mi­nen on ren­toa ja tur­val­lis­ta, pack­raft on va­kaa, ei­kä se vaa­di ai­em­paa me­lon­ta­ko­ke­mus­ta. Pack­raf­tin kans­sa ei tar­vit­se jän­nit­tää, et­tä se kiik­kui­si, kaak­kui­si tai me­ni­si ym­pä­ri. Se so­vel­tuu kai­kil­le. Ku­er­jo­ki on me­lon­ta­koh­tee­na kiva ja mo­ni­puo­li­nen. On sekä ta­sais­ta lip­lut­te­lua et­tä vä­hän sel­lais­ta ki­vaa ni­va­pät­kää­kin. Joki tar­jo­aa vä­hän kaik­kea sa­mal­la reis­sul­la, ja siel­lä voi näh­dä ma­ja­vi­a­kin.”

Kari Pakkanen, Äkäslompolo SportShop: Maastopyöräilemään!

”Hmm, me­ni­sin joko maas­to­pyö­räi­le­mään, gra­vel-pyö­räi­le­mään tai Yl­läs Bike Par­kiin, mut­ta jos pi­tää va­li­ta vain yk­si, se on maas­to­pyö­räi­ly. Pyö­rä­va­lin­ta­ni on ai­na luo­mu täys­jous­to eli il­man säh­köä. Hy­viä reit­ti­vaih­to­eh­to­ja on Yl­läk­sen alu­eel­la usei­ta. Tek­ni­sem­pää pol­kua löy­tyy Ke­sän­ki­tun­tu­rin ym­pä­ril­tä ja mai­se­ma­pol­kua Kes­ki­sen­la­en si­vus­ta. Nämä voi ajaa sa­mal­la len­kil­lä­kin. Oma suo­sik­ki­ni on Tuo­mi­ku­run alue ja reit­ti Kes­ki­sen­la­en ym­pä­ri. Pa­ras­ta maas­to­pyö­räi­lys­sä on tie­tyn­lai­nen va­pau­den tun­ne. Ar­ki unoh­tuu ja saa kes­kit­tyä vain sii­hen, mitä sil­lä het­kel­lä te­kee. Vii­kos­ta riip­pu­en käyn noin 3–7 ker­taa vii­kos­sa pyö­räi­le­mäs­sä. Jos oi­ke­as­ti ha­lu­aa men­nä, niin kyl­lä sitä vaik­ka edes tun­nin pys­tyy re­päi­se­mään pyö­räi­lyl­le päi­vä kuin päi­vä.”

Kari Pakkanen.

Tomi Kasurinen, JemesSport: Frisbeegolfaamaan!

”Fris­bee­golf. Se on kiva laji, jos­sa pää­see kä­ve­le­mään met­säs­sä ja liik­ku­maan luon­nos­sa. La­jis­sa yh­dis­ty­vät ki­vat mai­se­mat ja ul­koi­lu. Kä­vin en­sim­mäi­siä ker­to­ja fris­bee­gol­faa­mas­sa jos­kus ylä­as­teel­la. Vii­mei­set 2–3 vuot­ta olen käyt­tä­nyt enem­män ai­kaa la­jiin ja ke­hit­tä­nyt osaa­mis­ta­ni. Olen en­sim­mäis­tä ke­sää töis­sä Yl­läk­sel­lä. Tääl­lä olen käy­nyt vas­ta Äkäs­lom­po­lon ra­dal­la. Se on kiva rata, jol­la on pit­kiä väy­liä ja pal­jon pui­ta. Pari tun­tia me­nee, kun kier­tää koko ra­dan. Huo­men­na oli­si tar­koi­tus läh­teä koit­ta­maan Yl­läs­jär­ven ra­taa”. Ky­sei­nen rata kier­tää tun­tu­ris­sa, kes­kel­lä rak­ka­ki­vik­koa. Huo­les­tut­taa­ko kiek­ko­jen ka­to­a­mi­nen? ”Kiek­ko­ja saa ai­na li­sää, sitä ei kan­na­ta mu­reh­tia.” Tomi vink­kaa, et­tä Je­mes­S­por­tin edes­tä löy­tyy har­joi­tus­ko­ri. ”Sii­hen kun put­tai­lee kol­me ko­ria kym­me­nes­tä met­ris­tä, saa 20 pin­naa kie­kos­ta alen­nus­ta. Kiek­ko­ja löy­tyy myös vuok­ral­le.”

Tomi Kasurinen.

Iiro Laakkonen, Hill Ski Rent: Ylläs Bike Parkiin!

”Bike par­kiin! Se on vä­hän sa­man­lais­ta kuin las­ket­te­lu tal­vel­la. Pa­ras­ta on vauh­din tun­ne ja mah­dol­li­suus kik­kail­la. En mene kos­kaan kel­loa vas­taan. Laji kan­nat­taa aloit­taa mal­til­la, eli ei men­nä suo­raan hui­pul­le, ku­ten minä en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la. Se oli vä­hän hur­ja tun­ne. En­sin kan­nat­taa men­nä mat­to­his­sil­le ja ot­taa pyö­rä ja ber­mit hal­lin­taan. Sit­ten tuo­li­his­sil­le, ja jos in­toa riit­tää, hui­pul­le. Mut­ta en eh­kä suo­sit­te­li­si huip­pua kui­ten­kaan heti al­kuun. Siel­lä voi sit­ten käy­dä vaik­ka kah­vil­la erik­seen.” Ii­ro on har­ras­ta­nut his­si­pyö­räi­lyä ak­tii­vi­sem­min ne­li­sen vuot­ta. En­sim­mäi­sen ker­ran hän ko­kei­li la­jia kym­me­nen vuot­ta sit­ten. ”Kai se oli joku buu­mi sil­loin ai­koi­naan, joka sai ko­kei­le­maan.” Yl­läs Bike Par­kis­sa on jäl­leen uu­sia reit­te­jä työn al­la. ”En­si ke­sä­nä au­ke­aa si­ni­nen flow-reit­ti hui­pul­ta, sitä odo­tan – erit­täin mauk­kaan nä­köi­nen reit­ti on tu­los­sa. Omat suo­sik­ki­ni ovat ny­kyi­set flow-rei­tit. Niis­sä on va­ri­aa­ti­on va­raa.”

Iiro Laakkonen.

Sara Arousva, Sport Corner Ylläs: Kajakilla vesille!

”Mi­nun va­lin­ta­ni on me­lon­ta ka­ja­kil­la. Olen me­lo­nut lap­ses­ta as­ti. En­sim­mäi­sen ker­ran olen ol­lut ka­ja­kis­sa jo äi­din ma­sus­sa ja sen jäl­keen siir­ty­nyt nuk­ku­maan päi­vä­u­nia äi­din sy­liin, kun äi­ti on me­lo­nut. 11-vuo­ti­aa­na aloi­tin kil­pa­me­lon­nan, jota tuli tree­nat­tua rei­lut kym­me­nen vuot­ta. Nyt olen teh­nyt pa­luun la­jiin ret­kei­lyn pa­ris­sa. Yl­läk­sel­lä en ole vie­lä ihan kau­he­as­ti eh­ti­nyt me­lo­maan, mut­ta tänä ke­sä­nä ai­on me­loa enem­män. Vii­me syk­sy­nä kä­vin rus­kal­la ker­ran me­lo­mas­sa. Me­lon­ta on upea tapa pääs­tä luon­toon ja rau­hoit­tu­maan ve­sil­le. Ve­sil­tä mai­se­mat­kin näyt­tä­vät eri­lai­sil­ta kuin maal­ta kat­sot­tu­na. Mi­nun tä­hän as­ti­nen lemp­pa­ri­ni on eh­dot­to­mas­ti se, kun me­loim­me Äkäs­lom­po­los­ta Ke­sän­ki­jo­kea Ke­sän­ki­jär­vel­le. Se on sel­lai­nen pie­ni ja kier­mur­te­le­va joki. Vir­taus jo­es­sa on niin pie­ni, et­tä sitä on help­po tul­la vas­ta­vir­taan­kin. Tun­tu­ri­mai­se­mat ovat upe­at, kun me­loo Äkäs­lom­po­los­ta koh­ti Ke­sän­kiä. Sitä en tie­dä, kuin­ka kor­ke­al­la vesi on täl­lä het­kel­lä, mut­ta syk­syl­lä pää­si il­man, et­tä tar­vit­si mis­sään koh­taa nous­ta maal­le. Ko­kei­le­maan vain! Meil­lä on vuok­rat­ta­va­na yk­si­köi­tä ja pari kak­sik­koa, ka­noot­tiin mah­tuu nel­jä.”

Sara Arousva.