Kunnia esittäytyä: mie olen Huolenkantaja. Olhaan Keijon kanssa mielikuvituskamraatteja. Keide on... No, sellane laiskanpulskea jalli.
Molen toista maata: kulkureitten sukua, kulkija laajan Lapinmaan. Aina tulossa jostaki ja menossa jonnekki. Ei niin kaukasta kairankolkkaa tai salhaista saivoa, etten sinne olis osannu.
Keijo kulkee varphaat maassa ja pää pilvissä. Mie kannan Maaemon murheita, syntymättömien suruja. Ilmastonmuutos, kuues sukupuuttoaalto, luonnon köyhtyminen, elläinten tuskat... Minun kuorma, son raskas.
Mie murehin lemmikkejä, joista ei huolehita. Mie suren niitä miljoonaa elläintä, jokka vaphaana kulkevat katit tappavat meän maassa joka kuukausi. Mie se hautaan peilikuvhiin törmähneet siivekhäät, joita on vuos vuojelta enempi. Muoti on kallista: kovimman hinnan, henkensä, nykkyisestä lasirakentamisvimmasta maksaa ilmojen valtihaat.
Mie ymmärrän elläinten puhetta, elheitä ja ilhmeitä. Ihmiset, net on vaikeita. Eivät huoli huomisesta, elävät Ellun kanoina ikhän ko maailma olis rajaton. Mutta jopa tullee toinen ääni kelhon, jos niitten kotimaastoja uhathan. Sillon löytävät sisäsen luonnonsuojeliansa; pykkäävät kansanliikheitä ja tehtailevat valituksia.
Miten net ei tajua, että menet sie luonnossa mihin vain, olet aina jonku takapihalla? Ja ossaa ellää sen mukhaan.
Just nyt murehin sitä, etteivät ees näe mettää puilta. Raativat mettänhoiosta, vaikka viljelevät puupeltoja. Meän mettistä on 93 % talouskäytössä; mettätyypeistä (lajien kotisijoista) uhanalaisia on kolme neljäsossaa.
Tämä näkkyy: Joka yheksäs meän laji on uhanalainen. Kolmasosa niistä assuu mettissä. Kaikkiihan 833 lajia on vaarassa kaota puutalouen takia! Hömötintikki vähenee sitä tahtia, että on kohta yhettömissä.
Ja tämä petäjäinen kansa kehhuu olevansa mettäläisiä! Onneksi muutostuulet puhaltellee.
No, sainpa sanotuksi tuntoja tuimia. Siis kevyempää kerrontaa:
Keide kulkee useasti minun matkassa, tulhan hyvin juthun. Se ruukaa asettua aloilhen ja vartoa. Pitkhän. Kelluu kuulemma elämänvirrassa. Tärkeä taito sinällänsä; paikalhan näkkee eniten. Met olhan yhessä koettu rutosti.
Kerran kevhäälä seku vain makkoilthin Kukaksen huipula. Päivä meni ja tuli, oli niin soma kuin olla ossaa. Äkisti Hangaskurun huitteilta kajahti karmea naukasu. Tuli hiljasta. Kulu puoli tiimaa. Sitten alko mahoton mouruaminen Lumikurun suunnasta. Rohki hurjalta kuulosti! Lemmenkipeä ilves se siellä tassutteli mettänrajassa ja kurkkulaulo elämän tuskassa.
Yhesti hiihethin Moloslehon Porokämpälle murkukelissä. Sivakankärjet näky, siinäpä se. Taijethin siinä pyörähtääkki: kulethin tuulikompassilla ja alamaissa oli tyventä. Silmänurkassa näky jotaki: musta piste pomppi vierellä. Kiihytti vauhtia. Portimo! Häntä oli pystössä, viesti selvä: ”völjyyn hopotihop”! Met kiihytimmä vauhtia, seurasimma johtajaa ja ykskaks suksithin kämphän pahki. Neiti Kärppä kurkisti nurkan takkaa ja iski silmää. Soli semmonen flirtti!
Tehthin piishin valkea, syöpästiin ja pistethin maate. Tuijotelthin tulhen; vaivuthin unholhan.
P.S. Lauantaina 18.3. järjestethän valtakunnallinen luontomarssi. Äkäslompolossa startathan yheltä Lompolontien P-paikalta, vastapäätä Rouhetta. Mie lähen matkhan, lähe sieki!
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.