Joanna Lelievre on tutustunut Lahtisiin, joilla on mökki Äkäslompolossa. Keskellä Joanna juttelemassa Raija Lahtiselle, takana Raijan mies Lasse Lahtinen, etualalla Joannan ystävä.
Satu Renko
”Loppupäivän ja koko keskiviikkoaamun käytimme siten, että kaiversimme kiveen ikuisen muistomerkin julistamaan jälkipolville, että kolme ranskalaista oli jatkanut matkaansa aina maailman ääriin asti; huolimatta kokemistaan vastuksista, jotka olisivat säikäyttäneet monen muun, he olivat päässeet pystyttämään muistopatsaansa sinne, missä maailma päättyy, ja heidän rohkeutensa olisi riittänyt vielä pidemmällekin, elleivät he jo olisi saavuttaneet ponnistelujensa kohdetta.”
Näin kirjoitti ranskalainen Jean-François Regnard Lapin-matkastaan, jonka hän teki seurueineen vuonna 1681.
Regnard luuli saavuttaneensa Jäämeren. Todellisuudessa mies oli Pohjois-Ruotsissa Tornionjärven rannalla.
Tammikuussa 2020 Äkäslompolossa:
– Bernard Lelievre, Emile-Maurice Lelievre, Juliene Regnard, Georges Regnard, pari kappaletta François Regnardeja, ranskalaisen Joanna Lelievren sormi seuraa mutkittelevaa viivaa yläoikealta keskelle ja sitten kohti alaoikeaa.
Sitten hänen sormensa pysähtyy.
– Jean-François Regnard.
Joannan katse viipyilee vielä piirroksessa, hänen omassa sukupuussaan.
– Sain tämän kopion sedältäni Dominique Lelievreltä. Alkuperäinen teos on värillinen, ja se on sedälläni hänen kotonaan. Kopio on hieman epätarkka, mutta alkuperäinen on todella upea ja yksityiskohtainen, Joanna juttelee.
Iso kopio oli vaikea kuljettaa ilman ryppyjä Ylläkselle. Mutta siinä se nyt on, ripustettuna Lasse ja Raija Lahtisen Äkäslompolossa sijaitsevan kakkoskodin olohuoneeseen, portaiden puiseen kaiteeseen. Piirros on Joannan tuliainen Lahtisille.
Sukupuu kuin taideteos. Joana Lelievre toi kopion alkuperäisestä sukupuusta Äkäslompoloon Lahtisille.
Satu Renko
”Mutta merkillisintä tässä eläimessä (sopuli) on, että se aavistaa lähestyvän tuhonsa ja tietää, ettei se voi elää talven yli. Niitä voi nähdä suurin joukoin hirttäytyneenä puiden latvoihin, pienten oksien haarukoihin. Toiset taas, joita tämä kuolintapa ei miellytä, syöksyvät järviin, ja haukien vatsasta löytyykin usein niiden äsken nielemiä sopuleita. Ja ne jotka eivät halua tehdä itsemurhaa vaan odottavat tyynesti kohtaloaan, tuhoutuvat sateisiin, jotka ovat ne synnyttäneetkin.”
Joanna Lelievren esi-isän, Jean-Francois Regnardin, matkakertomus on värikäs: se sisältää noitia, magiaa, viinaa ja erikoisia kuvauksia lappalaisten tavoista.
– Kuten muutkin tuohon aikaan, myös Regnard väritti tarinoitansa, Joanna hymähtää.
1600–1700-lukujen taitteessa Euroopassa himoittiin tietoa Lapista.
– Kertomus pitää asettaa sen ajan valoon: raha oli tiukassa ja kirjoilla piti tehdä tienestiä. Kirjat myivät paremmin, kun tarinoita sepitettiin totuutta vauhdikkaammiksi.
Joanna Lelievre on aina tiennyt, että Regnard on osa hänen sukunsa historiaa. Hän ei kuitenkaan tiedä esi-isästään enempää kuin mitä historiankirjat kertovat: levoton mies, joka matkusti paljon.
Regnardin Lapin-matkan kerrotaan alkaneen epäonnisista naisseikkailuista: oli päästävä karkuun tukalaa tilannetta.
Helmikuussa vuonna 1681 Regnard sekä hänen ystävänsä Cousteaux de Fercourt ja Nicolas de Corberon lähtivät matkaan. Kesällä he saapuivat Tukholmaan, jossa Ruotsin kuningas otti heidät vastaan. Kruunupää kannusti kolmikkoa jatkamaan matkaansa Lappiin.
Siitä alkoi kuukauden mittainen retki, joka vei seurueen Tornionjokea myöden Tornionjärvelle ja takaisin.
– Vaikka kirjassa on paljon keksittyä, retki on ollut todellinen. Seuraava Lappiin tullut ranskalainen matkailija, Audry de la Motraye, kertoi löytäneensä Regnardin tekstin kalliosta Tornionjärven rannalta. Sen jälkeen paikkaa ei ole löydetty, vaikka sitä on kovasti etsitty.
Sukupuun latvukseen on kirjattu Joanna Lelievre. Joannan sukua asuu nykyään Suomessa.
Satu Renko
Sukupuun alajuurilta löytyy näytelmäkirjailijana nimeä niittänyt Lapin matkaaja Jean-François Regnard.
Satu Renko
”Yleisesti ottaen täytyy todeta, että kaikki Lapin miehet ja naiset ovat erittäin rumia ja muistuttavat apinoita; osuvampaa vertausta ei voisi esittää. Heidän kasvonsa ovat nelikulmaiset, poskipäät erittäin ulkonevat, kasvot muuten hyvin litteät, ja suu ulottuu korvasta toiseen.”
Kuten kirjan tekstistä voi päätellä, Regnardilla oli taipumusta kirjoittaa tyylillä, joka löi yli ja hauskuutti lukijoitaan.
Regnard niittikin menestystä näytelmillään, mutta Retki Lappiin -matkakertomus julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1731.
Regnard lainaili kirjassaan surutta Johannes Schefferuksen Lapponia-teoksen tekstejä ja sen otaksutaan olevan syy siihen, miksi Regnard hautasi kertomuksensa.
Väyläkirjat
Joana Lelievre luki Regnardin kirjan ensimmäistä kertaa vasta seitsemisen vuotta sitten, ensimmäisen oman Lapin matkansa jälkeen.
– Löysin kirjan kuolleen tätini suuresta kirjastosta. Painos oli hyvin vanha.
Regnard ei siis ole syy, miksi Joanna hakeutui Suomeen ja Lappiin.
– Minun äitini veli meni naimisiin suomalaisen naisen kanssa, Joana kertoo ja viittoo sukupuun ylälaitaan, minne piirros ei enää yllä.
Joanna puhuu ranskan lisäksi englantia ja tuleepa välillä jokin sana suomeksikin. Hän kävi Suomessa ensimmäisen kerran jo 7-vuotiaana.
Kun Joanna varttui, hän lähti opiskelemaan Tampereen tekniseen korkeakouluun. Ja kuten aina, yksi asia johtaa toiseen:
– Seitsemän vuotta sitten tamperelainen ystäväni Minna pyysi minua mukaansa lomalle Lappiin. Muutaman mutkan ja tuttavan kautta tutustuin myös Lahtisiin.
Nyt Joanna on toista kertaa kylässä Lahtisilla. Heitä yhdistää kiinnostus sukututkimukseen, matkakertomuksiin ja historiaan.
”Keskustelumme päätyttyä meidät vietiin samaan paikkaan, jossa olimme olleet edellisenä päivänä. Vainajaa kunnioittaakseen kaikki joivat määrättömästi, ja ne jotka kykenivät, palasivat sitten kotiinsa.”
Istumme Lahtisten keittiössä ja hörpimme kahvia. Regnardin kirja päättyy Johannes Tornaeuksen hautajaisiin, joita vietettiin Torniossa, ja sen jälkeiseen paluumatkaan.
– Lapin matkansa jälkeen Regnard palasi Ranskaan, kirjoitti kirjan, lopetti matkustamisen, työskenteli virkamiehenä ja kirjoitti teatterinäytelmiä, Joanna luettelee.
Joannallakin on edessään paluumatka.
Lahtiset toivovat, että he voisivat jonain päivänä matkustaa yhdessä Joanan kanssa Jukkasjärvelle katsomaan Regnardin Jukkasjärven kirkkoon jättämiä puutauluja.
Siitähän saisi jatko-osan Regnardin kertomukselle?
– Jätetään kirja tekemättä, liikaa työtä, Joanna nauraa.
Kuka ja mitä?
Jean-François Regnard (1655–1709) oli ranskalainen näytelmäkirjailija.
Hänen komedioistaan tunnetuimmat ovat Le Joneur (1696), Le Distrait (1697) ja Le Légataire universel (1708).
Näytelmien lisäksi Regnard teki matkakertomuksia, jotka perustuvat matkoihin muun muassa Algeriassa, Skandinaviassa ja Lapissa.
Lapin kuvaus Voyage en Laponie (suom. Retki Lappiin) julkaistiin vuonna 1731, ja sen tunnetuin osa Tornaeuksen hautajaiset julkaistiin suomeksi antologiassa Laaja Lapinmaa.
Ensimmäinen suomenkielinen painos (Otava) ilmestyi vuonna 1982. Kuvassa toinen laitos (Väyläkirjat 2012), suomentanut Marja Itkonen-Kaila, esipuhe Osmo Pekonen.
Tähän juttuun haastateltu Joanna Lelievre asuu Ranskassa Touloisessa ja on sukua Jean-François Regnardille.
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.