Ahkio ja liukulumikengät – ei maailman paras yhdistelmä, kun pitää puskea mäkeä ylös. Pito ei tahdo riittää. Mutta mitään ei opi, ellei kokeile.
Satu Renko
Telttailu talvella on oma taiteenlajinsa. Opit syöpyvät takaraivoon kokemusten kautta: Kahvin jämiä ei parane unohtaa yöksi kuksaan eikä myöskään aavistuksen kosteita sormikkaita makuupussin ulkopuolelle. Kaikki, mikä voi jäätyä, jäätyy.
Jos joku olisi sanonut minulle viisitoista vuotta sitten, että nukun vielä joskus teltassa talvella, olisin nauranut. Kaupunkilaisminä ei pitänyt kylmästä eikä liiemmin telttailustakaan.
Nyt kun ystäväni kysyi, lähtisikö joku pienelle hiihtovaellukselle ahkion ja teltan kanssa, olin välittömästi käsi pystyssä. Onhan sekin koettava!
Retki ei ala hetkestä, jolloin nokka suunnataan kohti erämaata. Se alkaa hetkestä, jolloin ryhdytään miettimään, mitä otetaan mukaan. Talvella kampetta saa olla matkassa tuplasti ellei jopa triplasti enemmän kuin kesällä.
Ajatus suuresta painosta selässä tuntuu epämiellyttävältä. Siksipä päätämme ottaa molemmille rinkat ja lisäksi ahkion, jota vedämme vuorotellen.
Ahkio on kuitenkin kohtalaisen kevyt vetää, vaikka kyydissä olisi isompikin määrä kampetta.
Seuraavaksi mietimme, millä takaamme kunnolliset yöunet: makuualustojen ja makuupussien on oltava hyvät. Otamme matkaan lämpöä takaisin säteilevän pohjalakanan, vaahtomuovipatjat ja ilmatäytteiset makuualustat. Olen viettänyt yhden loppusyksyn pakkasyön teltassa ja oppinut, että maan kautta hohkaava kylmyys on nukkujan vihollinen numero yksi.
Pelaamme siis tässä asiassa varman päälle. Otamme molemmille mukaan kaksi makuupussia.
Faktahan kuitenkin on, että kaikki, mikä voi jäätyä, jäätyy.
”Kerrospussittumisen” lisäksi kerrospukeutuminen on tietenkin välttämättömyys. Pitkää villakalsaria tarvitaan matkaan. Vaatetusta miettiessä on kuitenkin hyvä myös huomioida sen helppokäyttöisyys. Ellei oma rakko ole massiivinen, makuupussista on pakko kömpiä yöllä pissalle – millä vaatteilla se on helpoin tehdä? Kevyet untuvahousut on lämmike, jonka kiskaisee helposti ylleen.
Pelkän rinkan kanssa reissatessa grammojen viilaaminen on automaatio. Mutta kun matkassa on ahkio, tulee melkeinpä liian helposti ajateltua, että onhan siinä tilaa ja että ruokaa ei ole koskaan liikaa. Ruokaa on yleensä aina liikaa.
Mietimme siis tarkkaan: kahdeksi päiväksi kahdelle hengelle lounaat, illalliset, iltapalat, aamupalat ja tietenkin vähän pikkupurtavaa – suolaista ja makeaa. Retkiruoat ovat keveitä mutta usein tylsiä. Me kokkailimme muun muassa tonnikala-fetapastaa. Maistui!
Vettä voi sulattaa lumesta, mutta se on hidasta. Jos nuotiota ei ole, lumen sulattaminen kuluttaa kaasua tai bensaa. Jos kantaa vedet mukanaan, kannattaa vesi pakata termareihin lämpimänä.
Faktahan kuitenkin on, että kaikki, mikä voi jäätyä, jäätyy.
Huolellisten alkuvalmistelujen jälkeen hoksasimme, että hei, olemme unohtaneet miettiä, minne suuntaamme!
Upeita kohteita on näillä selkosilla paljon. Pienen pähkäilyn päätteeksi valitsemme Pyhätunturin.
Kanssaretkeilijäni on kokenut talvivaeltaja, minä noviisi. Pyhätunturi on ensikertalaisia ajatellen hyvä kohde: hoidettu latu kiertää alueen ympärillä. Hätätilanteessa paluu ihmisten ilmoille on kohtalaisen helppoa.
Omia taitojaan ei parane koskaan yliarvioida. Tunturissa säät vaihtelevat hetkessä, ja koskaan ei tiedä, minkälaiseen tilanteeseen saattaa joutua. Etenkin kokemattoman retkeilijän on syytä lähteä reissuun aina kaverin kanssa.
Koska asumme kansallispuiston kyljessä, on helppo valita retkipäivä sääennusteiden mukaan. Norjalainen yr.no osuu usein lähimmäksi totuutta, joten lähtöpäiväksi valikoituu maaliskuun alun lauantai, jolloin ennustekartoille on rustattu aurinkoja.
Lähdemme matkaan Pyhäjärven parkkipaikalta. Tavarat on järjestetty ahkioon, ja rinkoissa on vain kevyttä tavaraa.
Minä olen ensin vetovuorossa. Jo ensimmäiset 500 metriä kielivät väärästä suksivalinnasta. Allamme on keskimittaiset liukulumikengät, joilla on kyllä oikein mukava hiihdellä, mutta kun edessä on pienikin könkäre ja perässä ahkio, loppuu pito välittömästi. Näillä on kuitenkin pärjättävä.
Kierrämme jonkin matkaa latupohjaa Pyhätunturin taakse. Olemme valinneet kartasta kohdan, joka näyttää profiililtaan järkevältä nousua ajatellen. Sitä se myös on. Kompassin ja kartan avulla etenemme kohti huippua.
Pidämme matkalla lounastauon ja samalla päätämme kellonajan, johon mennessä on löydettävä leiripaikka.
Aikaa kuluu arvioitua enemmän. Liukulumikengillä ja ahkion kanssa eteneminen on hidasta. Pidämme matkalla lounastauon ja samalla päätämme kellonajan, johon mennessä on löydettävä leiripaikka.
Hikinen urakka palkitaan, kun saavumme puurajaan. Maisema on upea. Päätämme nousta vielä ihan vähän korkeammalle. Onneksi: löydämme täydellisen harjanteen teltallemme.
Puramme kamppeet ja istumme kahville. Aurinko paistaa juuri passelisti puiden lomasta. Sää on niin komea, että päätämme tehdä vielä ennen auringonlaskua hiihtolenkin huippuja myöten.
Routa ajaa porsaan kotiin, niin meidätkin. Maha ilmoittelee, että se olisi apetta vailla. Palaamme leiriin ja pystytämme teltan.
Kesällä kiilat painetaan maahan, talvella käytetään apuna keppejä, jotka kaivetaan ankkureiksi hankeen. Tuuli on ajoittain kova, mutta yhteistuumin teltan pystyttäminen on nopeaa.
Absidiin eli eteiseen syntyy kätevä keittiö, kun kaivetaan lunta pois.
Tuulen takia kokkaamme ruoan absidissa. Ruoka valmistuukin nopeasti, mutta samalla telttaan kertyy kosteutta. Talvitelttailu on täynnä valintoja.
Kun päivä kääntyy iltaan, taivaalle kertyy pilviä. Tuulikin yltyy. Köllimme hiljaa makuupusseissamme, olemme vain ja kuuntelemme telttakankaan lepatusta. Uni tahtoo tulla aikaisin, mutta sitä ennen on valmistauduttava yöhön: mihin laitan vaatteet, etteivät ne jäädy, mitä vaatetta jätän päälleni ja mistä saan kengät helpoiten, kun tarvitsee käydä kyykkypissalla. Ahtaissa tiloissa vaatteiden kanssa värkkääminen kysyy notkeutta.
Vilukissana puen reippaasti yöksi vaatetta: fleecekerrasto, sukat ja villasukat, merinohanskat ja ohut pipo. Sukkien ja villasukkien väliin ujutan varpaiden lämmittimet. Niitä kiitän ja kumarran aamulla – jalat pysyivät lämpiminä, vaikka teltan kosteus on kertynyt jalkopäässä myös makuupussikankaisiin. Pipon ja käsineet riisuin yön aikana.
Kengännauhat, jotka kostuivat illalla, tököttävät aamulla jäisinä tikkuina. Nauhat jäävät solmimatta.
Laitamme aamukahvia varten veden kiehumaan. Kattilan kannen päälle on hyvä asettaa eväsleivät. Kohmeiset leivät lämpiävät mukavasti.
Ja sitten kahvia kuksaan! Tai ei – illalla kuppiin on jäänyt puoliksi juotu kahvi, ja sehän on tietenkin jäätynyt.
Satu Renko
Reissuvarusteemme:
Toisella retkeilijällä oli kuitumakuupussi ja kesämakuupussi, toisella untuvamakuupussi ja kolmen vuodenajan makuupussi. Kahden makuupussin taktiikalla ulompi pussi kerää telttaan mahdollisesti kertyvän kosteuden ja sisempi pysyy kuivana. Pakkasta oli yöllä kymmenisen astetta. Toimi hyvin!
Alustana toisella oli Exped Synmat -ilmatäytteinen alusta ja toisella Sea to Summit Comfort Plus -ilmatäytteinen alusta. Molemmilla oli lisäksi alla Therm-a-rest-solumuovialustat. Alimmaksi kerrokseksi levitimme Retki-lämpölakanan. Ei valittamista!
Teltan on hyvä olla tarpeeksi tilava, että siellä on mukava viettää aikaa ja että varusteet mahtuvat sisälle. Absidi (teltan eteinen)on ehdottomasti tarpeellinen.
Käytimme talvikeitintä ja talvikaasua.
Vaatteissa suosimme tekokuitujen sijaan villaa.
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.