Hyvin suunniteltu...
... on puoliksi tehty, väittää sananlasku. Sekin saattaapitää paikkansa, mutta huonosti suunniteltu on ainakin puoliksi pilalla. Minulla on tästä kokemusperäistä tietoa aivan lähiajoilta.
Löysimme naapurimaan karttoja selaillessa nimikkokohteita Vapavaaran ja Vapajärven. Niitähän piti lähteä katsomaan.
Nopealla vilkaisulla tein retkelle reittisuunnitelman ja aikataulun. Olisi kannattanut suunnitella hieman paremmin.
Automatka meni suunnitelmien mukaan, mutta reppu selässä patikoiminen tyssäsi parin kilometrin jälkeen. Kartalla pieneltä purolta näyttänyt ohut sininen viiva olikin vuolasvirtainen ja syvä joki. Matkan teko oli jo siihen mennessä ollut hidasta ja joen yli keplotteleminen olisi pannut aikataulun kokonaan sekaisin. Käännyimme takaisin.
Lähes samalla lailla kävi, kun lähdimme tutustumaan Norjan, Suomen ja Ruotsin yhteiseen Kalottireittiin.
Tällä reissulla oli tarkoitus raportoida Kuukkelin lukijoille Kautokeinon Bidjovaggenin ja Reisajokilaakson putousten väliseltä osuudelta. Kahdeksan kilometrin alkumatkaan meni neljä tuntia, vaikka emme pitäneet pitkiä lepotaukoja. Pääsyyllisiä sielläkin olivat sateiden takia korkeavetiset joet ja purot – ja huono valmistautuminen.
Onneksi alueen kyläyhdistyksiä ei voi syyttää huonosta suunnittelusta. Äkäslompolon kyläyhdistys haalii aineistoa kyläsuunnitelman tekoa varten kyselemällä asukkailta, loma-asunnon omistajilta ja matkailijoilta konkreettisia ideoita kehittämis- ja parannuskohteista, osallistumishalukkuudesta, kylän hyvistä ja huonoista puolista ja niin edelleen.
Kysymyskaavakkeita on jaossa, ja sen voi tulostaa myös yhdistyksen kotisivuilta, www.äkäslompolo.fi.
Ylläsjärvellä kyläsuunnitelma on muutaman vuoden ikäinen, ja siellä ollaan edetty jo toteuttamisvaiheeseen. Eelin Kaupan läheisyyteen alkaa nousta lähiliikuntapuisto. Siihenkin toivotaan kaikkia mukaan. Helpoin tapa on tukea hanketta rahallisesti.
Aina hyvä suunnittelu ei tuota tulosta, jos se pääsee toteutuksessa unohtumaan. Näin oli käydä Äkäslompolon Helukan alueen tievalaistuksessa.
Vaikka Ylläs II kehittämissuunnitelmaa tehtäessä laadukas rakentaminen nousi hyvin esille, katuvaloiksi oli tarjolla tyylittömintä valaisinversiota. Kansalaisaktivismin ja kunnan kanssa tehdyn yhteistyön tuloksena lamput vaihtuivat aivan viime metreillä sipevämpään malliin. Hatunnoston arvoinen suoritus kaikilta osapuolilta.
Toivottavasti sama ja vaikka tyylikkäämpikin linja muistetaan alueen ja koko kunnankin seuraavilla omakotialueilla. Omakotialueet ovat tärkeitä ihmisten viihtyvyyden kannalta sekä Kolarin ja Ylläksen käyntikortteja loma-asuntoalueiden ohella.
Nauti kulttuurista
Kulttuuri nousi vahvasti esille Ylläksellä ja Kolarissa jo kesällä. Tahti jatkuu Kino Ylläksessä.
Dome Karukosken Ylläksellä, Kolarissa ja Rovaniemellä kuvatulla Napapiirin sankarit -elokuvalla on Suomen ensi-ilta ja Timo Koivusalon Täällä pohjantähden alla II osalla on ennakkonäytös Ihmisen Ringissä. Lista on täynnä muitakin puhuttelevia ja viihdyttäviä elokuvia, joista mainittakoon vaikkapa Oscar-ehdokkuudesta tiukasti kamppaileva Miesten vuoro, Auf Wiedersehen Finnland, Tyttö tahtoisin jäädä, Havukka-ahon ajattelija.
Kun Kino Ylläs loppuu, jatkavat Ylläs Acappellas ja Pieni kansani laulu. Kuorotapahtumassa 11
kuoroa ja yli 300 laulajaa saavat Ylläksen soimaan viikonloppuna ja jälkiväristys jatkunee seuraavalle viikollekin. Pieni kansani laulu -esityksistä ei tarvitse kuin kertoa, että tämän Lapin perukoiden asuttamisesta kertovan, puhuttelevan ja myös hauskan esityksen takaa löytyy lähes kaikille tuttu Uuttu-Kalle, niin mielikuva näytöksestä alkaa olla jo kohdallaan.
Uskonvahvistusta on helppo saada, sillä sen elokuun esityksissä oli tuhansia paikallisia katsojia. Käykää esityksissä ja nauttikaa ulkoilun ohella.
Sanasta miestä...
Olin viime pääkirjoituksessa tyytyväinen Ylläksen kesän helteettömyyteen. Perustelin mielipidettä sanomalla, että silloin jaksaa kerätä hilloja.
Ennakkotiedot hieman etelämpää kertoivat aika huonosta hillavuodesta, ja luulin pääseväni vähällä.
Kun käsky kuului:”Hillasuolle!”, ajattelin reissun jäävän lyhyeen ja yhteen kertaan, mutta toisin kävi. Hilloja löytyikin yllättävän paljon.
Viihdyin suolla hyvin, koska pääsin keräämään korpihillaa. Korpihilla on sitä kortteen, suopursujen ja puiden varjostamalla suon reuna-alueella kasvavaa isokokoista hillaa. Parhaimmillaan korpihilla on niin isokokoista, että marjat joutuu vyöryttämään
kyljellään olevaan astiaan.
Mihinkäkö pitää mennä, että tuollaisia hilloja löytyy? Lainaan tässä yhtä minua viisaampaa hillanpoimijaa, johon törmäsin päivänä muutamana.
Olin tulossa töistä ja konkoilin ulos autosta, kun kirkas, alle kouluikäisen pojan ääni kailotti:” Meppä lähemä huomena hilhaan!”
”Jaa, mihinkäs meinaatte mennä?”, utelin.
Ompelukoneen tahtia pientä pyöräänsä poljeskellut poika oli jo ehtinyt kauas, mutta vastaus kuului silti hyvin selvästi:”Jänkäle!”
Ylläksellä 25.8.2010
Eero Vapa
etunimi.sukunimi@kuukkeli.com