Luon­to­kes­kus Kel­lok­kaas­sa avau­tuu maa­nan­tai­na 27. mar­ras­kuu­ta hel­sin­ki­läi­sen Riik­ka Lai­ti­sen tai­de­näyt­te­ly Jää – Jää.

Uniik­ki se­rig­ra­fia -tek­nii­kal­la val­mis­tu­neet pai­no­jäl­jet ovat ve­dos­ko­ko­el­ma ih­mi­sen si­säl­tä ote­tuis­ta mik­ros­koop­pi­sis­ta ku­vis­ta ja Ou­lu­jär­ven jääs­tä. Isoon mit­ta­kaa­vaan suu­ren­net­tu­na Lai­ti­sen ku­vat al­ka­vat me­net­tää muo­to­aan ja muo­dos­ta­vat uu­den­lai­sia merk­ke­jä, jäl­kiä ja mer­ki­tyk­siä pa­pe­rin pin­taan.

Ih­mis­tä, luon­toa ja nii­den yh­teen su­lau­tu­mis­ta pit­kään tut­ki­nut Riik­ka Lai­ti­nen he­rät­tää töil­lään ikui­sen, ih­mi­syy­teen liit­ty­vän ky­sy­myk­sen: mis­tä tul­laan ja mitä ol­laan?

Lai­ti­sen Jää – Jää -näyt­te­ly on ol­lut ai­em­min esil­lä Gal­le­ria Ka­ta­rii­nan stu­di­ol­la Hel­sin­gis­sä. La­pis­sa hä­nen töi­tään on näh­ty vuon­na 1999 Ro­va­nie­mel­lä Gal­le­ria Va­los­sa.

– Van­hem­pien te­os­te­ni li­säk­si Yl­läk­sel­lä on myös ihan uu­sia töi­tä. Kaik­ki­aan tuon Kel­lok­kaa­seen var­maan­kin noin 20 eri ko­kois­ta ku­vaa. Toi­von pää­se­vä­ni kar­si­maan vaih­to­eh­dois­ta, sil­lä pa­hin ti­lan­ne on, et­tä näyt­te­ly ”huu­taa” jo­tain työ­tä, Lai­ti­nen suun­nit­te­lee pa­ri­sen viik­koa en­nen näyt­te­lyn pys­tyt­tä­mis­tä.

– Tai­teen te­ke­mi­se­ni kes­kit­tyy pit­käl­le ke­siin, jot­ka vie­tän Ou­lu­jär­ven ran­nal­la. Olen pi­tä­nyt vii­me vuo­si­na hy­vin­kin tii­viis­ti näyt­te­ly­jä, min­kä vuok­si seu­raa­vaa näyt­te­lyä ei ole tu­los­sa ai­van heti.

Lai­ti­nen on pi­tä­nyt usei­ta yk­si­tyis- ja yh­teis­näyt­te­ly­jä vuo­des­ta 1994 läh­tien eri puo­lil­la maa­ta.

Huoli taiteesta ja taiteilijoista

Ka­jaa­nis­ta ko­toi­sin ole­va tai­tei­li­ja on val­mis­tu­nut Aal­to-yli­o­pis­ton Tai­tei­den ja suun­nit­te­lun kor­ke­a­kou­lus­ta vuon­na 2015 ja työs­ken­te­lee Van­taan am­mat­ti­o­pis­to Va­ri­an leh­to­ri­na sekä Hel­sin­gin kau­pun­gin kult­tuu­ri­a­si­ain­kes­kuk­sen ku­va­tai­de­o­pet­ta­ja­na.

Lai­ti­nen tun­nus­taa huo­len­sa pe­rin­tei­sen ku­va­tai­teen ase­mas­ta ja tai­tei­li­joi­den toi­meen­tu­los­ta. Syy­nä tä­hän on ajan hen­ki. Tai­de py­ri­tään val­jas­ta­maan eri­lai­siin yh­teis­kun­nal­li­siin il­mi­öi­hin ja sen myö­tä myös apu­ra­ho­jen saan­ti pai­not­tuu yh­tei­söl­li­siin pro­jek­tei­hin. Oman, il­man reu­na­eh­to­ja ta­pah­tu­van tai­teen­sa te­ke­mi­sen hän ker­too an­ta­van ym­mär­rys­tä omil­le aja­tuk­sil­leen ja ole­van eri­tyi­sen tär­ke­ää elä­män­hal­lin­nan kan­nal­ta.

– En ha­lua ol­la töil­lä­ni ju­lis­ta­ja, vaan ha­lu­an an­taa ti­laa kat­so­jan tul­kin­nal­le.

Haas­teel­li­sin­ta näyt­te­lyn ko­ko­a­mi­ses­sa on ti­lan ja töi­den yh­teen­so­vit­ta­mi­nen.

– Olen näh­nyt va­lo­ku­via Gal­le­ria Kel­lok­kaan ti­lois­ta, mut­ta pai­kan pääl­lä en ole käy­nyt, Lai­ti­nen to­te­aa ja toi­vot­taa kaik­ki ter­ve­tul­leik­si naut­ti­maan 10. tam­mi­kuu­ta saak­ka esil­lä ole­vas­ta Jää – Jää -näyt­te­lys­tään.

Juk­ka