Meneillään on Kuukkeli-lehden 15. vuosikerta. Juhlavuoden kunniaksi omistaja Kari Kaulanen muistelee menneitä vuosia.

Mie ja Kuukkeli

Osa 8 ( osa 1, osa 2 , osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 9, osa 10, osa 11, osa 12, osa 13, osa 14)

Maaliskuun 18. vuonna 1998 oli suurten uutisten päivä. Seuraavan viikon Kuukkeli oli juuri valmistusmassa, kun tuli tieto Äkäs-Hotellin, Ylläskaltion ja Ylläs-Skin siirtymisestä Sirkantähti Oy:lle. Huhut uudesta omistajasta olivat liikkuneet pitkin päivää. Me saimme vahvistuksen Lapin Radion uutisista. Etusivu meni uusiksi, samoin pääkirjoitus. Kiirettä lisäsivät myös jatkuvasti pirisevät puhelimet. Päivä oli uutisen julkistamiselle kuitenkin mitä sopivin: Kuukkeli pysyi ajan hermolla.

Hopun keskellä pohdiskelin, miten muutos vaikuttaisi lehden Levi-kuvioon ja ennakoin, että siitä olisi pelkästään hyötyä.

Työpäivä jatkui iltayhteen, uni tuli aamuviideltä ja pari tuntia myöhemmin olin lähettämässä ensimmäisiä sivuja painoon. Näin kertoo päiväkirjani. Ei ihme, että kevätflunssa iski etuajassa, jo huhtikuun alussa, sekä minuun että Ristoon. Taudeista huolimatta jokainen lehti valmistui ajallaan.

Kesällä 1997 olin tehnyt päätöksen alkaa valmistella kirjaa Velho-trilogiasta. Olin jutellut asiasta Uuttu-Kallen, Keijo Kupiaisen, Ilpo Saastamoisen, Pirjo Paavalniemen, Kai-Jussi Jankerin sekä Hilja Liimataisen ja Johannes Seppälän kanssa. He olivat hyväksyneet ajatukseni, jotkut jopa innostuneet siitä.

Saman vuoden elokuussa olin saanut uunituoreen Käärme-libreton luettavakseni aivan ensimmäisten joukossa. Se oli tehnyt minuun vaikutuksen ja antanut lisäintoa kirjahankkeelle. Trilogian päätösosan kantaesitys oli tuolloin ollut reilun kahden vuoden päässä.

Varsinaiset haastattelut aloitin keväällä 1998, kun oopperaväki valmistautui kahden oopperan syksyyn. Samalla tein juttuja aiheesta kevään Kuukkeleihin. Ensimmäinen, jota haastattelin perusteellisemmin nauhalle, oli Velho-oopperaidean isä Johannes Seppälä.

Vaikka olin luopunut kunnanvaltuutetun urasta, riitti minulla edelleen hommia myös työn ulkopuolella. Oli Ylläs Soikoota, Ylläksen Matkailun hallitusta ja Ylläskappeli Oy:n hallitusta. Kesäkuussa pantiin pystyyn työryhmä Äkäslompolon sukuseuran perustamiseksi. Olin tietenkin mukana. Ei ihme, että väsymys painoi välillä hartiat lysyyn.

Tunsin, että en jaksa enää kovin kauan samaa tahtia. Juhannuksena uudistin Eerolle keväällä tekemäni työtarjouksen. Hän vaikutti kiinnostuneelta ja lupasi harkita asiaa.

Kesän aikana teimme kaksi Kuukkelia ja yhden Ylläs Soikoon -lehden. Alpo puolestaan touhusi omalla suunnallaan uutta sarjakuvakirjaa. Jullin Kampäkki ilmestyi syyskuun alussa.

Lokakuussa tein suuren kaupan. Loma-Dynastia tilasi kaikille Ylläksen osakkailleen Kuukkelin vuosikerran. Niinpä lehden tilauslevikki nousi vuoden ajaksi lähelle kolmea tuhatta. Samalla Santa Claus Medias Oy:stä tuli Lapinniemen Kylpylän viikko-osakkeen omistaja.

Lokakuussa Kuukkelin toimitukseen ilmestyi uusi työntekijä. Eero Vapa oli tehnyt radikaalin päätöksen ja siirtyi lehtialalle. Aluksi hän oli harjoittelijan tittelillä, mutta kuukauden kuluttua tein hänen kanssaan kahden vuoden oppisopimuksen. Kun homma lähti kunnolla käyntiin, sanoin Ristolle ja Eerolle: " Tavoitteeni on, että enintään parin vuoden kuluttua pärjäätte kahdestaan ja minä voin siirtyä sapattivapaalle." Sanoissani oli paljon enemmän totta kuin leikkiä.

Ensimmäinen suuri työ, jossa Eero oli mukana oli Kangasniemen kesälehti. Se oli langennut tähtäväksemme Luodon Timon kautta hänen muutettuaan keskemmälle Suomea kesämatkailuyrittäjäksi.

Ylläksen oopperamaailmassa kuohui. Syksyn kahden oopperan näytäntökausi oli mennyt hyvin ja osoittanut, että puheet kolmen teoksen esittämisestä samana syksynä eivät olleet utopistien haihattelua. Ristiriidat taiteilijoiden ja tuottajaportaan välillä olivat kuitenkin leimahtaneet liekkeihin heti näytäntökauden jälkeen.

Seurasin tilannetta mahdollisimman tarkkaan, sillä uskoin saavani siitä mielenkiintoista materiaalia kirjaani.

Kaiken touhuamisen ohessa yritin hoitaa terveyttäni syksyisen, sinnikkään flunssan jäljiltä. Kävin sydänfilmissä ja tarkkailin verenpainetta. Sen lisäksi kävin kymmenkunta kertaa saamassa fysikaalista hoitoa, sillä uskoin vielä vanhaan sanontaan: "Terve sielu terveessä ruumiissa".

Kari