Mie ja Kuukkeli

Osa 5 ( osa 1, osa 2 , osa 3, osa 4, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9, osa 10, osa 11, osa 12, osa 13, osa 14)

Kuukkelin sivuilla seikkaillut Jullin Jupinat saavutti kesällä 94 viiden vuoden iän. Sen kunniaksi päätimme Alpon kanssa julkaista siihen astiset stripit kansien välissä. Syntyi sarjakuvakirja Jullin Viien Vuen Jupinat, jonka Santa Claus Medias Oy kustansi. Kirja kiinnosti, eikä ihme, aloittivathan useimmat - ja aloittavat edelleen - Kuukkelin lukemisen Jullista.

Grafu teki syksyn Ylläs-esitteen, johon lupauduin laatimaan tekstit. Ne onnistuivatkin hyvin. Tämän voi päätellä siitä, että seuraavana vuonna, kun esite tilattiin helsinkiläiseltä mainostoimistolta, sen copywriter kopioi tekstejäni sujuvasti myös heidän tuotokseensa.

Syksyn ja talven aikana työtahti vakiintui. Minulla se oli kova, sillä touhusin edelleen mukana aivan liian monessa. Ylläksen yritysten tilanne oli edelleen sekava ja roskapankkina tunnettu Arsenal oli alueen suurin yrittäjä, mikä toisaalta selkeytti toimintaa, toisaalta vaikeutti sitä.

Kevään 1995 teimme Kuukkelia Alpon kanssa kahdestaan. Selvisimme ilman isompia ongelmia. Kun toukokuu koitti, olin niin väsynyt, että en meinannut selviytyä tolpilleni. Rintakivut pakottivat minut lääkärille, joka kehotti kokeilemaan nitroja. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että ruuansulatus se vain protestoi syömätapojani.

Syksyllä totesin, että Kuukkelin tuotot eivät vielä riitä työntekijän ympärivuotiseen palkkaamiseen, vaikka Alpo hankki firmalle myös lisätuloja. Ehdotin hänelle oman yrityksen perustamista, jolloin hän voisi myydä osaamistaan muille suoraan. Alpo ei kuitenkaan ollut valmis sellaiseen, vaan päätti suunnata kohti etelää. Jullin piirtämistä hän lupasi jatkaa.

Viimeinen yhdessä tekemämme lehti oli vuoden 1995 syysnumero, joka ilmestyi ennen Velho-oopperan kolmannen kauden esityksiä. Lehti oli päiväkirjani mukaan monella tapaa epäonnistunut: "...painovirheitä, paha moka Jounin Kaupan ilmoituksessa ja keskiaukeaman kuvat yhtä suttua. Tiedä sitten jutuista, en uskaltanut lukea. Pohjolan Sanomat yritti etsiä syytä täältä päästä ja selitellä..."

Syksyllä alkoivat Riekko-oopperan harjoitukset. Suunnittelin vakavasti tekeväni kirjan nimeltä Matka Riekkoon, mutta vielä ei ollut kirjan aika.

Työmääräni ei tietenkään ollut vähentynyt Alpon lähdettyä, vaikka yksi tekninen edistysalskel oli jälleen otettu: Olin hankkinut negaskannerin, joten värikuviakaan ei enää tarvinnut teettää paperikuviksi.

Tuleva kevät pelotti. Erityisesti olin huolissani Ylläsjärvestä: Kuinka ehtisin tekemään juttuja sieltä?

Toivosen Anne, monipuolisuusihme tunturin takaa, oli käymässä meillä. Kahvipöydässä istuessamme kysyin, tietäisikö hän ketään, joka voisi tehdä juttuja Ylläsjärveltä. "Tiedän", vastasi Anne, "minä." Kaiken muun osaamisen lisäksi hänellä oli kokemusta myös toimittajan työstä. Mikä helpotus!

Vuoden 1996 aloitin ilmoitusmyynnillä. Se sujui todella hyvin ja tunsin, että yrittäjät Ylläksen molemmin puolin seisoivat tukevasti Kuukkelin takana. Hyvin sujunut mainoskauppa tarkoitti sitä, että maaliskuun lopulla ilmestyi kaikkien aikojen ensimmäinen 20-sivuinen Kuukkeli.

Mutta jo paljon ennen sitä tietokone alkoi vaihteeksi temppuilla. Tällä kerralla en lähettänyt sitä Ouluun, vaan nostin autoon ja ajoin Pelloon. Systeman pojat olivat nimittäin siellä asennuspuuhissa ja korjasivat koneeni ohimennen, työnsä ohessa.

Siitä huolimatta ongelmat jatkuivat pitkin kevättä ja aiheuttivat lisäpaineita, joita en todellakaan olisi tarvinnut. Myös uusi skanneri juonitteli ja käytätti itsensä Helsingissä asti.

Annen lisäksi jutunteossa avusti Putte Rikkinäinen alias Hietaniemen Pekka. Kaiken taittotyön ja ilmoitukset tein itse. Yöt tahtoivat jäädä lyhyiksi ja silloinkin unensaanti oli vaikeaa. Jossain vaiheessa loppukevättä jouduin hakemaat terveyskeskuksesta nukahtamistabletteja päästäkseni edes hetkeksi sikeämpään uneen.

Jotta lepohetket jäisivät mahdollisimman vähiin, teimme vielä ylimääräisen vappunumeron. Sen jälkeen aloimme jo toukokuussa väsätä Rajalan Oskun kanssa yhdessä erikoisnumeroa, Musa-Kuukkelia, joka ilmestyi kesäkuun puolivälissä. Perinteisen kesälehden vuoro oli heinäkuun alkupuolella ja syysnumero valmistui elokuussa juuri ennen Riekko-oopperan kantaesitystä. Oopperan valmistumista en ollut juurikaan ehtinyt seuraamaan.

Kari