Mie ja Kuukkeli

Osa 3 (osa 1 , osa 2, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9, osa 10, osa 11, osa 12, osa 13, osa 14)

Kaupat Oy Santa Claus Medias Ltd:n osake-enemmistöstä syntyivät kesällä 1992. Timo luultavasti näki palavan intoni, mutta ei sentään hennonut pyytää enempää kuin pyysi. Kauppakirjaan tuli merkintä oikeudesta ostaa loput osakkeet samaan hintaan.

Olin tehnyt jonkinlaiset työtilat omakotitalomme kellariin. Sinne kannoin kauppaan sisältyneet Macintosh LC -tietokoneen, matriisikirjoittimen sekä kameran.

Juhlistimme tapausta Tero Vaaran lähettämällä konjakilla, mikä ei tietenkään sujunut ilman seuraamuksia. Menin nimittäin sen jälkeen innoissani kasaamaan tietokonetta, eli laittamaan näppäimistön ja hiiren paikoilleen. Survoin jälkimmäisen kuitenkin väärään reikään, jolloin liitin meni rikki.

Ei auttanut kuin tilata uusi hiiri. Siitä alkoi tähän päivään asti jatkunut liikesuhteeni Merilapin Systeman ja myöhemmin Oulun Systeman kanssa.

Saman tien alkoi ensimmäisen lehden tekeminen. Vasta nyt minulle lopullisesti selvisi, mitä on taittaminen ja mikä on seema.

Väsäsin ilmoituksia kellarissa aamusta iltaan. Tein perusteellista työtä, sillä minulla ei ollut täyttä käsitystä siitä, millaisia ilmoitusmallien piti olla. Lehti painettiin siihen aikaan Pohjolan Sanomissa, missä mainokset varsinaisesti valmistettiin.

Vielä yksi asia minun piti opetella: kuvien kehittäminen. Olin nähnyt Timon huiskuttavan mustaa purkkia, mutta kehitteet ja kiinnitteet olivat minulle silti olleet korkeampaa tiedettä.

Pimiön virkaa toimitti pimennetty vessa, johon sulkeuduin laittamaan filmiä purkkiin. Olin jälleen kättä vapisuttavassa tilanteessa. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin kuitenkin heti ensimmäisellä kerralla.

Vielä piti kirjoittaa jutut ja valita kuvat ennen kuin pääsin taittamaan. Timo oli neuvonut, kuinka paljon yhdestä tekstiliuskasta tulee sivulle valmista palstaa. Ähersin ja puhersin, kunnes lehti oli valmis. "Ei se näin helppoa voi olla", ajattelin ja tarkistin vielä kerran Timon antaman mitan. Aivan oikein, se oli viisikymmentä milliä pielessä. Koko homma meni uusiksi, mutta ehdin juuri ja juuri ajoissa.

Ensimmäisen lehden odotus oli suorastaan oksettavan jännittävää. En ollut täysin ymmärtänyt painon ohjeita väreistä, joten takasivu oli varsinaista värien leikkiä. Etusivulla oli juttu Elli ja Juha Heikkalasta, jotka olivat ryhtyneet Hotelli Ylläskaltion vetäjiksi.

Näin jälkeen päin ajatellen minulla ei ollut aloittaessani muuta osaamista kuin jonkinlainen kirjoitustaito. Kaiken muun korvasin innostuksella ja lujalla uskolla itseeni. Pikku hiljaa taidot alkoivat lisääntyä. Loppuvuodesta 1992 kellariini valmistui isompi työtila, jonka yhteydessä oli erillinen pimiö.

Pohjolan Sanomien faktori Veikko Laakso kävi viikonloppuisin asuntovaunullaan Äkäslompolossa ja vei pääosan materiaalista mukanaan sunnuntai-iltana. Loput menivät milloin mitenkin. Yhtenäkin yönä kävin viemässä muovipussillisen tavaraa eräässä kolarilaisessa pihassa olevaan kolmihaaraiseen koivuun, mistä linja-autokuski sen otti aamulla mukaansa.

Kevät 1993 oli kovaa työtä. Timo auttoi tekemällä jokaiseen lehteen muutaman jutun. Hän muun muassa testasi silloin yhteislipun piirissä olleet hiihtokekukset Levin, Pallaksen ja Oloksen.

Helmikuussa Ylläskaltiossa järjestettiin Miss Suomi -kilpailut. Edellisillan missitanssiaisissa Kuukkelin nykyinen päätoimittaja järjesti minulle yllätyksen. Hän oli paikalla Äkäslompolon Matkailu ry:n puheenjohtajana ottamassa vastaan laturahastoon lahjoitetun osan tanssiaisten tuotosta.

Päästyään lavalle Eero sanoi: "Täällä jossain on valokuvaajaksi naamioituneena yhdistyksen rahastonhoitaja, joten hänkin voi tulla tänne." Niinpä jouduin nousemaan lavalle kamera kaulassa, objektiivi 45 asteen kulmassa sojottaen.

Monenlaisia kommelluksia sattui. Jotkut menivät osaamattomuuden, toiset varomattomuuden piikkiin, kuten eräs Riemuliiterissä napattu kuva.

Tunsin kuitenkin löytäneeni oman alani ja päätin ostaa Timolta loput osakkeet. Samalla aloin suunnitella tietokoneaikaan siirtymistä myös ilmoitusten tekemisen, kuvankäsittelyn ja taiton osalta.

Kari