Meneillään on Kuukkeli-lehden 15. vuosikerta. Juhlavuoden kunniaksi omistaja Kari Kaulanen muistelee menneitä vuosia otsikon Mie ja Kuukkeli alla.

Mie ja Kuukkeli

Osa 13 ( osa 1, osa 2 , osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 9, osa 10 osa 11, osa 12, osa 14)

Muutto Kolariin antoi elämälleni aivan uutta pohjaa, vaikka kevät ei todellakaan ollut helppo. Kuukkelin ja Levi-Kuukkelin viikottainen tekeminen imi mehut minun lisäkseni niistäkin, joiden yksityiselämä oli raiteillaan.

Loppukeväästä Saastamoisen Ilpo otti yhteyttä ja kertoi tehneensä koko talven ajan levyä Velho-trilogian musiikista. Olin pari vuotta aiemmin maininnut Ilpolle haluavani olla osaltani tukemassa levyn tekemistä, jos se joskus tulisi ajankohtaiseksi. Nyt oli aika vastata sanoistaan tai syödä ne. Minusta ei ollut sanomaan ei, ja niin lähdin mukaan hankkeeseen, johon minun ei siinä elämäntilanteessa olisi missään nimessä pitänyt näppejäni pistää.

Minusta tuli levyn kustantaja, jolla ei kuitenkaan ollut juuri sanomista sen enempää levyn sisältöön, ulkokuoreen kuin muuhunkaan. Niinpä kustannukset nousivat lopulta sellaisiin mittoihin, että markkinointiin ei kerta kaikkiaan ollut rahaa. No, omani olen pois saanut, mutta toimituksen varastossa on vielä turhan monta komeasti pakattua kaksois-cd:tä täynnä hyvää ja arvostelumenestyksen saanutta musiikkia.

Kesäkuun alussa kävin Helsingissä seuraamassa, kuinka velhoväki harjoitteli oopperatalon amfiteatterissa ja esiintyi illalla Senaatintorin Lappi-tapahtumassa. Ajatus kirjan tekemisestä eli vielä.

Paitsi Kolarissa, viihdyin entistä enemmän uuden rakkauteni luona Turtolassa, josta hän oli vuokrannut vanhan, kauniin omakotitalon.

Jo kevään 2000 aikana oli käynyt selville, että Levin yrittäjät eivät mielellään anna rahojaan Ylläkselle. Niinpä ehdotin Toivosen Annelle, että hän perustaisi Leville oman lehden. Anne päätti ottaa riskin. Syksyn aikana kävin auttamassa häntä alkuun, ja niin syntyi Levi.Nyt, joka on muutamassa vuodessa vakiinnuttanut paikkansa levinkävijöiden keskuudessa. Levi.Nytin myötä Kuukkeli palasi juurilleen Ylläksen ystävien ikiomaksi lehdeksi.

Kevät 2001 oli viimeinen, jonka vietin Kuukkelin toimituksessa. Se oli paljon edeltäjiään helpompi, olihan meitä töissä kolme hommansa osaavaa miestä. Ilmoistuslaskutus hoidettiin nyt Turtolasta, missä kävin itse vähintään kerran viikossa.

Ilmoitin Eerolle ja Ristolle, että kevään jälkeen he olisivat kykeneviä hoitamaan Kuukkelia kahdestaan. Valittuani lahjaksi kännykän soidessa välkkyvän kynän vaihtoehtona olleen konjakkipullon sijaan, pojat totesivat minun todella olevan sapattivapaan tarpeessa.

Kesäkuun alussa Eerosta tuli Santa Claus Medias Oy:n toimitusjohtaja sekä Kuukkelin päätoimittaja ja kaikkea kanssa. Toimistotyöt otti hoitaakseen veljeni puoliso Raili.

Itse muutin kokonaan Turtolaan heinäkuun alussa. Olimme ostaneet vuokralla olleen talon omaksemme.

Kesän 2001 Ylläs Soikoon! oli ensimmäinen, jonka järjestelyissä en ollut mukana. Sen sijaan olin esiintymässä, kun vanha Markiisi nousi lavalle muiden kolarilaisorkestereiden tavoin. Ja tietenkin tanssimassa.

Muutto kauemmas oli laimentanut intoani Velho-kirjan tekemiseen ja olin jo mielessäni luopunut ajatuksesta. Elokuun alussa Velho-trilogian ohjaaja Keijo Kupiainen soitti ja pyysi, että tekisin työn loppuun. Lupasin jatkaa ja aloitin haastattelut uudelleen.

Samoihin aikoihin selvisi, että isälläni oli keuhkosyöpä ja vain vähän elinaikaa jäljellä. Hänen kuolemansa jälkeen minun oli vaikeaa päästä työhön kiinni. Isän muistokirjoituskin jäi Eeron tehtäväksi, itse en siihen pystynyt. Myös eläminen uusperheessä ja uudessa ympäristössä vaativat veronsa.

Keväällä 2002 jatkoin tekemällä jäljellä olevat haastattelut kirjaa varten. Matkailusesongista muistuttivat kevätlauantaisin talomme ohitse kahteen suuntaan jyristävät, katkeamattomat autojonot.

Kuukkelin toimituksessa Eero ja Risto tekivät kahteen pekkaan hatunnoston arvoisen urakan. Itse kävin paikalla vain muutaman kerran, ollen silloinkin lähinnä haittana.

Koska Turtolaan ei saa ADSL-yhteyttä, vuokrasin Pellosta työhuoneen. Siellä aloin työstää kirjaa kansien väliin. Eero ja Risto suostuivat sapattivapaani jatkamiseen, kun lupasin palata töihin vuoden 2003 alussa.

Ajan Rinki -kirjani julkistettiin 5.12.2002.

Kari