Meneillään on Kuukkeli-lehden 15. vuosikerta. Juhlavuoden kunniaksi omistaja Kari Kaulanen muistelee menneitä vuosia.

Mie ja Kuukkeli

Osa 9 ( osa 1, osa 2 , osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7, osa 8, osa 10, osa 11, osa 12, osa 13, osa 14)

Ylläs Soikoon!

Tällä kerralla muistelmani eivät etenekään kronologisesti, vaan kerron ajankohtaan sopien hieman muistojani Ylläs Soikoon! -tapahtumasta Kuukkelin näkövinkkelistä.

Olin mukana Ylläs Soikoossa alusta lähtien, sillä ajatus nimenomaan kevyen musiikin tapahtumasta oli lähtöisin minun päästäni.

Kun kesällä 1992 siirryin Kuukkelin pääomistajaksi ja -toimittajaksi, oli ensimmäisiä tehtäviäni kuvata materiaalia Ylläs Soinoon! -tapahtumasta niin syksyn lehteä kuin tulevia vuosia varten.

Yksi kesän pääesiintyjistä oli Juice Leskinen. Hän oli ollut mukana jo vuonna 90. Tuolloin olin hänen porukkansa autonkuljettaja ja sain kuulla jos jonkinmoista leukailua. Äkäslompolon tieremontti oli silloin pahimmillaan, mikä antoi Juicelle aiheen kysyä: "Miksi tässä autossa on nelikulmaiset renkaat?" Katsellessaan tienvarren mökkejä, hän keksi: "Lappilainen pituusmitta on kelometri."

Nyt Juice bändeineen esiintyi Äkäs-Hotellissa. Sen Peräkamariin myytiin myös pääsylippuja. Jotta esiintyminen näkyisi sielläkin, oli hotelli palkannut videokuvaajan, joka lähetti tapahtuman suorana Peräkamariin.

Kameraa ja kuvaajaa varten oli keskelle salia laitettu pöytä. Tuota pöytää käytin itsekin hyväkseni, kun kuvasin rullallisen verran Juicen bändin esitystä. Olin juuri ehtinyt hypätä alas, kun Juice sivalsi: "Miksi tuo pöytä on tuossa keskellä salia? Sen takana olevat joutuvat vahtaamaan tuon äijän persettä." Kuvaaja jatkoi rauhassa työtään ja minä huokasin helpotuksesta ehdittyäni pois.

Olin opetellut purkittamaan mustavalkoista filmiä metritavarasta. Menin eteiseen ja aloin vaihtaa rullaa. Kauhukseni huomasin, että olin laittanut edellisen niin huolimattomasti, että se ei ollut lähtenyt pyörimään laisinkaan. Niinpä pöydällä kuvaamiseni oli mennyt hukkaan. Enää en samaan paikkaan uskaltautunut, vaan kiipesin turvallisesti yläbaariin. Sen kaiteen vierestä sain napattua kuvan, joka päätyi myös lehteen.

Tulevina kesinä jatkui sama meininki. Olin mukana Ylläs Soikoon ry:n johtokunnassa, myöhemmin myös puheenjohtajana. Tapahtuman aikana hoidin kaikenlaisia asioita kuljetuksista lippusiimojen virittelyyn. Koko ajan olin myös Kuukkelin toimittaja ja kamera oli useimmiten mukanani. Niinpä minulla onkin melkoinen kokoelma kuvia Ylläs Soikoon! -tapahtumista eri vuosina. Yksi helmistä on Veksi Salmi seisomassa Pakasaivon partaalla käsi rennosti housuntaskussa.

Uskallan väittää, että kaiken lisäksi Kuukkeli on Ylläs Soikoon! -tapahtuman suurin yksityinen sponsori. Lukemattomat ovat ne palstamillimetrit, jotka tapahtumasta on lehteen kirjoitettu sekä etu- että jälkikäteen. Lisäksi olemme tehneet kymmeniä ilmoituksia sekä muutamia erillisiä lehtiä. Erittäin harvoin olemme jotain laskuttaneet, ja silloinkin olemme kasvattaneet pelkästään yrityksen liikevaihtoa, emme tulosta.

Myös Kuukkelin tilat ovat olleet tapahtuman käytössä, milloin festivaalitoimistona, milloin lehdistökeskuksena, useimmiten molempina. Ja aina ilman korvausta.

Itse olen parina viime vuonna ollut paikalla vain osana yleisöä. Eero ja Risto ovat sen sijaan raataneet edelleen. Heidän tarjoamansa erikoisuus ovat olleet lähes ajantasaiset kuvakavalkadit osoitteessa www.kuukkeli.com. Niiden avulla sellaisetkin, jotka eivät ole päässeet paikan päälle, ovat voineet haistella Ylläs Soikoon! -tapahtuman tunnelmia. Ja sama meno jatkuu!

Itse palaan seuraavassa Kuukkelissa muistelmissani siihen, mihin viimeksi jäin...

Kari