Mie ja Kuukkeli

Osa 1 (osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6 , osa 7, osa 8 , osa 9, osa 10, osa 11, osa 12, osa 13, osa 14)

Kahdeksankymmentäluvun alussa opiskelin Savonlinnassa matkailualaa vakaasti päättäneenä tienata leipäni Ylläksellä. Se oli hyvää aikaa kehitellä erilaisia ideoita, jos ei itselle niin muille.

Eräänä yönä koin valaistuksen. Hyppäsin opiskelija-asunnon vuoteella istumaan enkä saanut sen koommin unta. Idea oli mielestäni niin hyvä, että en uskaltanut kertoa sitä edes parhaille kavereilleni, puhumattakaan, että olisin saanut sen mielestäni. Mikäkö tämä mullistava ajatukseni oli? Se oli Ylläksen oma sanomalehti, joka kertoisi ylläksenkävijöille alueen tapahtumista eri vuodenaikoina.

En edes kuvitellut, että itse perustaisin lehden. Tuohon aikaan arvostin toimittajia ja muita lehdentekemisen kanssa touhuavia niin, että olin valmis levittämään punaista mattoa heidän alleen. Toivoin vain hiljaa mielessäni, että saisin kirjoittaa lehteen, kunhan joku ensin toteuttaisi loistavan ideani.

Pohdin ajatustani eri kanteilta, sillä se ei jättänyt minua rauhaan. Kun opiskeluni loppui, päätin ottaa ensimmäisen askelen. Se vei minut Kolarin elinkeinoasiamiehen, Tapio Niittyrannan puheille.

Olin valmistellut asian päässäni niin hyvin, että uskoin Tapsan suorastaan riehaantuvan ajatuksestani, vaikka rauhallinen mies onkin.

Tapio kuunteli innostuneen selitykseni. Ainakin vielä mies pysyi tuolissaan. Sitten hän sanoi: "Joo, tuossa käviki yks toimittaja puhumassa samasta asiasta..."

Luultavasti kalpenin, siitä siihen, etten purskahtanut itkuun. En heti tajunnut, että asiahan oli hyvällä mallilla. Minua harmitti, että joku muukin oli saanut päähänsä saman ajatuksen.

Ensimmäisen kerran tapasin kyseisen toimittajan hieman myöhemmin. Hän oli Timo Luoto. Sittemmin opin tietämään, että siinä on mies jolla riittää ideoita, mutta joka pystyy niitä myös toteuttamaan.

Seuraavana vuonna ilmestyi ensimmäinen Timon tekemä Ylläksen Uutiset. Itse en siihen kirjoittanut, mutta minusta ja veljestäni sekä uudesta yrityksestämme oli lehdessä juttua. Lisäksi olin mukana ilmoittajana.

Myöhemmin myös kirjoitin Ylläksen Uutisiin, lähinnä latuasioista toimiessani Äkäslompolon Matkailu r.y:n puheenjohtajana.

Eräänä lauantaina, maaliskuussa 1989, portaille oli ilmestynyt lehtinippu. Kannessa luki Kuukkeli. Timo oli todennut, että tarvetta olisi useammallekin kuin yhdelle tai kahdelle lehdelle vuodessa.

Sekä lukijat että Ylläksen yrittäjät ottivat Kuukkelin omakseen, joten julkaisu vakiinnutti pian paikkansa Ylläksen ystävien ikiomana lehtenä.

Jo toisesta numerosta lähtien sen sivuilla alkoi venkoilla väkäleukainen, yksihampainen lapinmies Julli. Myös kieli poskessa tehdyt viikkohoroskoopit, silloin tällöin ilmestyneet lomalääkäri-palstat sekä Timon kirjoitustyyli tekivät lehdestä hauskan, mielenkiintoisen ja helposti luettavan.

Tietenkin jokaisessa Kuukkelissa oli paljon ajankohtaista ja ajatontakin asiaa Ylläksen palveluista, yrittäjistä ja heidän asiakkaistaan.

Itse keskityin tuolloin lomakylämme pyörittämisen lisäksi yhteisten asioiden hoitoon niin kunnanvaltuutettuna kuin erilaisissa yhdistyksissä. Aloin väsyä ja kaivata muutosta.

Syksyllä 1991 Timo ehdotti, että alkaisin seuraavana keväänä toimittajaksi lehteen. Innostuin, vaikka en enää toimittajia kumartanutkaan kuten aiemmin. Tai ehkä juuri siksi.

Kauppisen Outi ja Tapani Pellosta olivat valmiit vuokraamaan lomakylämme ruokalatoiminnan. Vastuullemme jäi enää majoituspuoli, mikä antoi minulle mahdollisuuden vastata Timolle: Kyllä.

Helmikuussa 1992 minusta tuli Kuukkelin toimittaja.

Kari