Kotimajoitus oli kovaa työtä
Rantala on yksi vanhimmista majoitustaloista Äkäslompolossa ja yksi harvoista, joissa vielä harjoitetaan kotimajoitusta.
Lapin matkailu oli sotien jälkeen asia, joka vaikutti moneen Ylläksen alueen talouteen. Tämän päivän matkailijamääriin nähden pienistä, mutta säännöllisesti Lapissa lomailleista ryhmistä muodostui tärkeä tulonlähde juuri evakosta palanneille ja sodasta selvinneille ihmisille. Muutamia tunturimajoja lukuun ottamatta matkailijat yöpyivät paikallisissa taloissa.
Yksi tällainen talo oli jo ennen sotia nykyisen Pyhän Laurin Kappelin vieressä olevalta Pekka Äkäslompolon Tano-nimiseltä tilalta muutaman sadan metrin päähän pohjoiseen päin siirretty Saimi (s.1898, k. 1978) ja Johan Äkäslompolon (s.1894, k.1944) hirsimökki.
Tuon aikaisen tavan mukaan perheet olivat suuria, näin myös Saimin ja Johanin kohdalla. Esikoisena heille syntyi vuonna 1922 Antti ja sen jälkeen Heimo (s.1925), Elsa (s.1927), Inkeri (s.1931), Leena (s.1935), Eero (s.1940) ja Pentti (s.1944).
Vuosina 1944-1945 käydyn Lapin sodan vuoksi noin 168 000 ihmistä joutui lähtemään evakkoon. Valtaosa väestä evakuoitiin muualle Suomeen. Ruotsiin sotaa lähti pakoon noin 56 000 Lapin asukasta. Evakkotaipaleelle lähtivät myös Saimi ja Johan.
Paluu evakosta
Rantala-nimisellä tontilla sijainneen kotitalon säilymisestä ja sodan loppumisesta huolimatta ei Äkäslompolon perheen paluu evakkomatkalta ollut paras mahdollinen. Perheen isä Johan menehtyi Ruotsissa ja kotiin palasi ainoastaan Saimi mukana olleiden lasten kanssa.
- Saimi oli kotoisin Kittilän Muusasta ja hän oli omaa sukuaan Kurkkio. Johan, jota myös Jonneksi kutsuttiin, oli puolestaan Pekka Äkäslompolon poika, Heimon poika Pekka Äkäslompolo kertoo.
Uusi talo rakennetaan
Jo ensimmäiset sodan jälkeiset vuodet Saimi Äkäslompolo hyödynsi pientä mökkiä majoittamalla siihen Lappiin saapunutta hiihtoväkeä. Jälleenrakennuskauden kukoistaessa samalle tontille nousi 1950-luvun loppuun mennessä myös uusi, kaikkiaan noin 130 asuinneliötä sisältävä kaksikerroksinen talo.
Rintamamiestalojen piirustusten mukaan tehty asuinrakennus rakennettiin yhden ulkopuolisen kirvesmiehen avustamana.
- Vanhalle puolelle ei ole varmastikaan mahtunut kovin suurta väkimäärää, koska paikka oli pieni ja lisänä majoittui omaa väkeä, Heimon kanssa 1960-luvun alussa avioitunut Helli Äkäslompolo sanoo.
Vanha pirtti ruokalaksi
1960-luvun alussa talonväki huomasi lisääntyvän matkailun merkityksen ja panosti kotimajoitukseen entistä enemmän. Vanhasta puolesta tehtiin ruokala ja lomalaiset majoitettiin uudelle puolelle.
Koko talo otettiin kevääksi turistikäyttöön. Yksi huone jätettiin oleskelutilaksi ja kaikkiin muihin siirrettiin sänkyjä.
Matkailusesonki alkoi helmikuun lopussa ja kesti vappuun saakka. Ruokalatoiminnasta huolehtivat Saimi-mummon lisäksi Elsa ja Helli. Veljekset Heimo ja Antti olivat talonmiehinä ja hoitivat muun muassa sesonkina jokapäiväisen saunan lämmityksen.
- Koska saunojia oli paljon, niin aina välillä piti käydä lisäämässä puita pesään. Muistan, että Heimo kertoi laittaneensa aina aurinkolasit päähän, kun meni naisten saunavuorolla puita lisäämään, Helli nauraa. Samaan aikaan Rantalassa toimi myös Elsan hoitamana kylän posti. Sesonkiajan ulkopuolella posti oli uudella puolella, mutta kevääksi kassakaappi ja muu postin tavara kannettiin pihan toisella puolella olevaan vanhaan rakennukseen.
- Ennen nähtiin vaivaa matkailun suhteen, kun omakin talous purettiin kevääksi. Silloin ei puhuttu mitään vapaapäivistä. Aamiaisen lisäksi matkailijoille tehtiin päivällinen ja illallinen. Ruokana tarjoiltiin usein lihapullia, lohikeittoa ja poronkäristystä. Tämän lisäksi mummo hoiti vielä navetan, Helli muistelee ja vakuuttaa kotimajoituksen olleen kovaa työtä.
Iltatanssit ja lapinkasteet
Turistien majoittamisen lisäksi leipä Rantalaan tuli 1960 ja 1970-luvuilla myös lehmäkarjan pidosta ja poroista. Taloon majoittuneet matkailijat olivat eri puolilta Suomea.
Eräs monivuotinen kävijäryhmä oli tunturihiihtokursseja järjestänyt Suomen Latu.
Päivän hiihtolenkin jälkeen lomailijoiden illat kuluivat yhteisessä oleskelutilassa, jossa toisinaan rullattiin matot syrjään ja innostuttiin tanssimaan.
- Talossa oli entisaikaan tulisijat joka huoneessa. Puukeskuslämmitys Rantalaan tehtiin 1960-luvun alussa. Miesten tehtävänä oli käydä lämmittämässä taloa myös yöllä. Kerran, kun Heimo tuli kotiin paita märkänä, niin ihmettelin mistä moinen ja hän kertoi talon lämmitysreissulla joutuneensa tanssimaan turistien kanssa, Helli kertoo nauraen.
Tanssi-iltojen lisäksi lomalaisten ohjelmaan kuuluivat myös läheisellä Kuertunturilla tehdyt lapinkasteet. Kasteiden pidosta huolehti 1980-luvun alkuvuosista saakka Rantalassa majoittunut anjalankoskelainen Kalevi Sihvola.
- Olin täällä Inkeroisten Ladun vetäjänä ja järjestin matkoja yhteensä 13 vuotta peräkkäin. Majoituimme aina Rantalaan ja muihin lähialueen taloihin. Matkojen järjestämisen lopetin 1990-luvun lopulla. Yhtenä syynä tähän oli ruokailun loppuminen Rantalassa, Kalevi muistelee.
Rantalasta Möyhöläksi
Vaikka EU-direktiivien tulon myötä terveystarkastaja kielsi Rantalasta ruokalan pidon, niin kotimajoitusta tilalla jatkettiin vielä myöhemminkin.
1990-luvulla tilan isännäksi tuli Pekka Äkäslompolo ja hänen käsissään talo on säilynyt lähes entisellään. Vain tilan nimi on vaihtunut. - Vaihdoin Rantalan nimen Möyhöläksi koska paikka tunnettiin kyläläisten keskuudessa nimenomaan tuolla nimellä. Alussa yläkerrassa oli kolme huonetta, mutta jossain vaiheessa 1970-lukua yksi huonetila jaettiin ja tehtiin yläkertaan wc:t. Sen lisäksi olen tehnyt muutama vuosi sitten olohuoneeseen takan. Tällä hetkellä meillä on kotimajoitusta erittäin pienissä määrin. Kävijöinä ovat lähinnä vanhat, vuosikymmenten saatossa perhetutuiksi tulleet Lapin kävijät. On vaikea uskoa, että lapset enää jatkaisivat kotimajoitusta, Pekka miettii ja katsoo lattialla leikkivää kolmevuotiasta Lotta-tytärtään.