Riviin järjestykää, koirat ja kissa!

Saana, Malla, Halti, Hetta, Ropi…, Tuula Ojala-Nurmi luettelee.

Ei, tämä ei ole lista vaellusreiteistä.

– …Unna ja Saaga. Ja jouluna syntynyt Pessi, hän jatkaa.

Pessi on kissa, rodultaan ragdoll, muut ovat monirotuisia rescue-koiria.

– Saana on jo nukkunut pois. Saanasta alkoi Lappi-huuman värittämä nimisarja.

Ylläksen lomillaan Tuula lenkkeilee näyttävällä kokoonpanolla: kuuden koiran ja yhden kissan kanssa. Tällä kertaa koirista vanhin jäi kotiin.

– Minulta on tultu kysymään, olenko dogsitteri. Sellaista palvelua selvästi kaivataan, Tuula toteaa.

– Koirillani alkaa olla sen verran ikää, että pidemmät tunturilenkit onnistuvat enää kolmen koiran kanssa.

– Kissan kanssa tehdään tietenkin vain lyhyitä kilometrin–parin lenkkejä, Tuula tarkentaa.

– Jos otan kissan mukaan tunturiin, se kulkee repussa.

Koirien kävelyt rakkaisilla tuntureilla ovat sujuneet tassuongelmitta, mutta pakkasilla koiria on pitänyt vaatettaa.

– Olen kutonut kaikille villahaalarit. Niiden päälle olen laittanut takit ja ja tassuihin tossut, Tuula kertoo.

tuula002
Tällä reissulla Tuulalla on mukana viisi koiraa ja kissa. Koirista vanhin jäi kotiin.

Turvallinen kohde yksin matkustavalle

Tuula lomaili Ylläksellä viime vuonna 12 kertaa, ja tänäkin vuonna visiittejä on tullut tehtyä jo yhdeksän.

– Haluan nähdä ihan jokaisen kuukauden ja vuodenajan.

Ylläkselle hänet saa lähtemään oma, puolitoista vuotta sitten Ylläsjärveltä hankittu loma-asunto.

– Vanhempani ovat käyneet Lapissa 60-luvulta saakka. He ihastuivat Olokseen, ja kävimme paljon siellä. Rakastin Oloksen rauhaa, mutta kun rupesin etsimään omaa loma-asuntoa, päädyin Ylläkseen eräänlaisena kompromissina. Teen puolet reissuistani ilman perhettä, ja silloin on mukavaa, kun palvelut ja valaistut reitit ovat lähellä. Täällä on turvallinen tunne.

Tälläkin kertaa Tuula on matkaseurueensa ainoa ihmisjäsen. Tuulan mies ja kolme lasta jäivät kotiin. Ei heiltäkään silti hoidettavat lopu: perheellä on omassa pihassaan kanoja ja kukko, tallilla hevonen.

– Koirat ovat Espanjasta, hevonen Saariselältä, kissa Kemistä. Olen vähän tällainen, että eläimiä vain tulee. Toivottavasti ei tule yhtään koditonta ja huonokuntoista poroa vastaa, Tuula vitsailee.

Kotona koko eläinjoukkio – koirat, kissa, kanat ja kukko – viettävät aikaa samassa pihassa ja vapaina.

– Kaikki tulevat hyvin toimeen, kun ne on totutettu ajan kanssa.

Pitkä matka vaatii paljon taukoja

Minkälaista sitten on matkustaa ison eläinkatraan kanssa? Maskusta Ylläkselle tulee matkaa lähemmäs tuhat kilometriä.

– Pitää varata aikaa ja paljon taukoja. Minulla on vihko, johon merkitsen muistiin kaikki sopivat taukopaikat. Etenkin kissan takia taukopaikan pitää olla rauhallinen.

– Olen reissannut paljon koirieni kanssa. Aikoinaan piti jo kilpailujenkin takia matkustaa paljon.

Tuula on kisannut EM-tasolla agilityä.

– Euroopassa ja Pohjoismaissa olen majoittunut neljän–viiden tähden hotelleissa ongelmitta, aina löytyy koirahuone.

Lappia hän pitää hankalampana.

– Hotelleihin pääsee, mutta mökkeihin ei.

Hihnat hanskassa. Potrettiin asettuminen sen sijaan on hankalampaa, kun itikat kuppaavat Tuulan nelijalkaisia kavereita.
Hihnat hanskassa. Potrettiin asettuminen sen sijaan on hankalampaa, kun itikat kuppaavat Tuulan nelijalkaisia kavereita.

Ja lopuksi lenkille!

Kun haastattelu on tehty, lähdemme pienelle lenkille. Riviin järjestykää, koirat ja kissa! Tuula kiinnittää vyötäisilleen vyön, napsauttaa koirien remmit paikoilleen ja kissalle fleksin.

– Hermojahan tämä vaatii, kun kissa sohlaa edestakaisin, Tuula toteaa, kun poppoo lähtee liikkeelle.

Koirat kulkevat rinta rinnan, mutta kissa seikkaa takana milloin minkäkin öttiäiset perässä. Välillä Pessi saa kissamaisen sätkyn, hyppää yhden koiran selän yli kahden koiran väliin ja ottaa seuraavan loikan kohti puuta.

Koirat odottavat tottuneesti, että kissa on sätkynsä sätkynyt ja palaa sivupolultaan takaisin riviin.

Satu Renko