Piipahda kylään!

”Pojat kuvaan, että näkyy, ettei täällä ole pelkkää rollaattoriväkeä”, Tuomo Pasma vitsailee. Kuvassa vasemmalta Joona Åhman (13 vuotta), Tuomo Pasma, Kari Tuisku, alhaalla Jesse (6 vuotta) ja ylhäällä Jimi (10 vuotta). Jesse ja Jimi ovat Tuomon tyttären poikia, Joona asuu Pasmajärvellä.

Etelästä tultaessa, himpun ennen Sieppijärveä, seisoo oikealle viittova Lohiniva 50 -kyltti. Nimi ei suuria paljasta, mutta jos uteliaisuutta piisaa, kannattaa koukata kyltin osoittamaan suuntaan. Noin 20 kilometrin päässä on pieni kylä, Pasmajärvi, joka pokkasi keväällä Vuoden lappilainen kylä 2017 -tittelin.

Palkintoplakaatti luovutettiin Harrinivassa, Muoniossa.

– Kyllä siellä kohahti, kun tulimme pihaan, bussilastillinen kyläläisiä, Pasmajärven maa- ja kotitalousseuran puheenjohtaja Kari Tuisku nauraa.

– Ihmettelevät, että tulitte sitten koko kylän voimin, hän jatkaa.

Tilaisuus oli osallistumisen arvoinen, mutta seuran sihteeri, Oili Kauvosaari, paljastaa, ettei bussia oltu ihan vain tätä juhlaa varten varattu.

– Olimme alun perin lähdössä samana päivänä Rovaniemelle käsityömessuille. Jäi ne messut väliin, Oili hymähtää.

– Eihän se ollut kuin kääntää bussin nokka toiseen suuntaan, Kari vitsailee.

Ihan koko kylä ei sentään ollut matkassa. Viitisentoista neljästäkymmenestä.

Majoitustoimintaa

Parhaimmillaan Pasmajärvi on ollut iso, useamman sadan asukkaan kylä.

– 70-luvulla oli paljon poistumaa, Tuomo Pasma, seuran johtokunnan jäsen vakavoituu.

Nuorta väkeä ei tarvitse paljon räknäillä. Kouluikäiset on ynnättävissä yhden käden sormilla.

– Neljä niitä enää on, Tuomo sanoo.

Kouluksi ei kylän koulua ole tarvittu enää aikoihin.

– Vuonna 2007 huomasimme, että koulu on menossa myyntiin. Silloin vuokrasimme sen käyttöömme, Kari kertoo.

Ja heti kävi tuuri.

– Maanmittaustoimisto vuokrasi tästä samantien majapaikat. Niiden jälkeen luokat olivat täynnä marjanpoimijoita, Kari kiittelee.

– Marjanpoimijoilla oli täällä siihen aikaan kauheasti väkeä. Sen jälkeen ne ovat olleet Nuottavaarassa. Tästä vuodesta en tiedä, että tulevatko ollenkaan, hän jatkaa.

Kyläläisille ei kylältä töitä löydy.

– Kolariinhan me kaikki täältä hurhautamme, Oili toteaa.

– Kauppa, posti, koulu ja maatalous kun loppuivat, loppuivat myös työt. Metsätaloutta on vielä, mutta työntekijät tulevat päiväksi koneen kanssa ja lähtevät illalla pois. Ennen täällä oli myös viisi tai kuusi pientä porotarhaa, mutta nyt lähin poronomistaja on Taapajärvessä, Tuomo jatkaa.

Koulu pyörii omillaan, eikä varsinaisesti työllistä ketään. Majoittujille tarjotaan vain majoitus, ei esimerkiksi aamupaloja. Ison rakennuksen ylläpito ja lämmittäminen ei ole halpaa lystiä. Sen verran majoitustoiminnasta on kuitenkin tuloja, että kulut saadaan katettua.

– Plus miinus nolla, Kari summaa.

– Nyt täällä asuu koneporukoita, tietyöläisiä, hän lisää.

”Siihen se sopii”, Oili Kauvosaari ja Kari Tuisku toteavat tyytyväisinä. Pasmajärven maa- ja kotitalousseuran ostotarjous koulusta on hyväksytty. Seura vuokraa huoneita majoittujille ja pitää tiloissa tapahtumia ja yhteisiä illanviettoja.
”Siihen se sopii”, Oili Kauvosaari ja Kari Tuisku toteavat tyytyväisinä. Pasmajärven maa- ja kotitalousseuran ostotarjous koulusta on hyväksytty. Seura vuokraa huoneita majoittujille ja pitää tiloissa tapahtumia ja yhteisiä illanviettoja.

Tapahtumia talkoovoimin

Istumme vanhassa luokkahuoneessa. Viereisessä huoneessa on sänkyjä, tässä salissa pöydät penkkeineen. Talo huokuu samaa lämminhenkisyyttä kuin koko kylä. Koulu toimii kyläläisten olohuoneena. Kerran viikossa on kyläläisten yhteinen karaokeilta.

– Yleensä paikalle tulee 25–35 kyläläistä. Kaikki ehtivät illan aikana laulamaan, Tuomo sanoo.

Kaikkiko laulavat? Mikä on Tuomon bravuuri?

– Ei, ei, minä en laula, Tuomo nauraa.

Pasmajärveltä löytyy siis ainakin yksi, joka ei laula.

Tärkeintä on viettää aikaa yhdessä.

– Yritämme tuoda hyvinvointia koko kylälle ja korostaa, kuinka tärkeä talkoolaisten tekemä työ on meille kaikille, Kari linjaa.

Vuoden lappilainen kylä -valinnan perusteissa kiiteltiin ansiokasta työtä koko yhteisön eteen sekä kylän uskomattomia talkootyövoimannäytteitä.

Kari uskoo, että kylän yhteisvoima on perintöä menneestä.

– Täällä on tehty aina kaikki talkoilla. 80-luvulla laitettiin kuusi–seitsemän kilometriä katuvaloja talkoovoimin, 90-luvulla tehtiin Suomen paras nurmikenttä jalkapalloa varten. Kun talkooapua tarvitaan, pasmajärveläisiä tulee nykyisten kyläläisten lisäksi Sieppijärveltä ja Rovaniemeltä saakka. Pasmajärven perinnepäivillä on yleensä kolmisenkymmentä talkoilijaa.

Talkoovoimat on valjastettu tällekin kesälle: heinäkuussa on Kansan Musiikkijuhla ja elokuussa Pasmajärven perinnepäivä.

– Se kirjoitetaan siis erikseen, ei kansanmusiikkijuhla, Oili tarkentaa edellä mainittua.

Tapahtuma kokeilee siipiään nyt ensimmäistä kertaa. Perinnepäivä sen sijaan on järjestetty menestyksekkäästi jo useampana vuonna.

Tuomo kertoilee, mistä perinnepäivä aikoinaan sai alkunsa.

– Tyttäreni asuu Soinissa ja kierreltiin siellä kerran kaksipäiväisiä vanhanajan päiviä. Keksin, että haluan kokeilla kylvää ohraa perinteiseen tapaan. Tänne kun pääsin takaisin, lähdin toteuttamaan ajatusta. Pikkutapahtuma se oli alkuun, ei ollut isompia ilmoituksiakaan. Karin kanssa me muokattiin, kynnettiin ja kylvettiin pelto. Mutta siitä se lähti.

Tänä kesänä perinnepäivä järjestetään viidettä kertaa. Ensimmäinen kerta oli kokeiluluontoinen, ilman varsinaista teemaa, seuraavissa oli teemoina Taitavat kädet, Maa ja metsä, Perinnerakentaminen ja nyt Luonto ja hyvinvointi.

Mylly on upea kohde ja sopii rakenteidensa puolesta erinomaisesti kulkijalle, joka kaipaa esteettömyyttä.
Mylly on upea kohde ja sopii rakenteidensa puolesta erinomaisesti kulkijalle, joka kaipaa esteettömyyttä.

Mylly sopii jokaiselle kulkijalle

Perinnepäivän ajan pieni kylä pullistelee vieraista. Perinnenäytökset tuovat satoja kiinnostuneita Pasmajärvelle. Mutta miten muulloin?

– Ei tässä kylällä niin turismi näy. Myllyllä kyllä käy väkeä, samoin luontopolulla ja lintutornilla, mutta ne käyvät ja lähtevät. Eihän meillä täällä ole mitään niille myydäkään. Kovin vanhoja rakennuksiakaan täällä ei ole, kun kaikki aikoinaan poltettiin maan tasalle, Kari harmittelee.

– Tirrontiellä oleva leirikeskus tietenkin tuo väkeä. Tirronmaa-hankekin käynnistyy ennen elokuuta esihankkeella, joka jatkuu huhtikuulle saakka. Siinä visioidaan Tirrosta aasialaisille sopivaa matkakohdetta, Oili kertoo.

– Se onkin sitten ainoa voimakas tulevaisuuden visio täällä, Kari jatkaa.

– Mutta kyllä me luotamme kylän tulevaisuuteen. Ollaanhan me ostamassa tämä koulukin. Se on tämä aika vain tällaista.

Kun koulun tilat on katsottu läpi ja juttelut juteltu, Tuomo lähtee esittelemään myllyä – paikkaa, joka olisi suuremmankin luokan röyhistelyn paikka kylälle.

Seura ylläpitää yhteisvoimin myllyä ja sen yhtey-dessä olevaa tupaa, joka on varattavissa edullisesti  yksityiskäyttöön, vain 20 euroa yö per yöpyjä.

– Kannamme tänne juomavedet valmiiksi ja sauna on samaan hintaan käytettävissä, Tuomo esittelee.

Myllyn parkkipaikalta, aivan tien tuntumasta lähtee Meän maisemat -luontopolku.

– Rakentelin itse tuon portin ja nuo kylttitelineet, pistin pärekaton päälle ja tuohta alareunaan.

Perinne elää kaikessa. Silti se kaikki on tuotu komeasti nykyaikaan esimerkiksi esteettömyydellä: Myllylle johtavaa puista siltaa mahtuu kulkemaan apuvälineillä, ja nuotiopaikan vieressä on pienempi nuotiopaikka, joka on sijoitettu niin, että myös pyörätuolilla kulkeva pystyy helposti hakemaan puuta ja paistelemaan makkaraa. Invavessakin löytyy.

Tupa on rakennettu 1995, mutta myllyrakennuksella on ikää reilut sata vuotta enemmän.

– Tähän on aikoinaan kaiverrettu perustamisvuosi, Tuomo sormeilee myllyn oven päällä komeilevaa vuosilukua 1888.

Nuotiopaikan takana seisoo pala vanhan niittykämpän seinää, joka on täynnä kaiverruksia.

– Täältä ovat jotkut löytäneet isovanhempiensa nimiä. Väitetään, että siinä on myös niittytöissä olleiden sotavankien nimiä, Tuomo kertoo.

pasma4

Siikavuoman lintutornilta näkymät suolle

On aika pakata kamera ja toimittaja autoon ja suunnata nokka kohti Yllästä. Pasmajärven kylällä vierähti tunti poikineen ja vierähtäisi helposti toinen mokoma.

Paluumatkalla lyön vielä jarrut pohjaan, kun olen ajaa Siikavuoman lintutornin ohi. Josko tekisi pienen pyrähdyksen suon laitaan.

Se pyrähdys palkitaan, ei tosin linnuilla tällä kertaa: lintutornin ympäristössä parveilee valtava määrä upeita korentoja. Korentoja kuvatessa hujahtaa taas yksi tunti lisää.

Satu Renko

PASMAJÄRVEN KESÄSSÄ TAPAHTUU

Kansan Musiikkijuhla 8.7. kello 11–22

Ohjelmassa:

  • Kesän Lapsi -laulukilpailu lapsille ja nuorille kello 13 (liput 10/5 €)
  • Tirroniemen Laulun julkaisu (Oiva Pasma)
    Musikanttien vapaata soittoa
    Harmonikan pikahuoltokurssi kello 16–18
    Ohjelmaa lapsille
  • Tauottomat tanssit kello 18–22
    Tapani Haapasaaren yhtye
    Solisteina Pia Lipponen (The Voice of Finlandista tuttu), Juha Imberg, Arto Köngäs, Taina Airaksinen ym. (liput 15 €)
  • Puffetti kello 11–22

Pasmajärven perinnepäivä lauantaina 26.8.

Teema: Luonto ja hyvinvointi

Ohjelmassa työnäytöksiä (mm. tervanpolttoa, myllyllä jauhatusta)
ja luentoja. Luennoimassa maalaislääkäri Tapani Kiminkinen.  Tapahtuman punaisena lankana on, miten luonto tuo hyvinvointia elämään.

Pasmajärvellä tapasin paitsi kyläläisiä myös korentoja. Tämä pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) antoi hyvän tovin kuvata itseään.
Siikavuoman lintutornilla tapasin korentoja. Tämä pikkulampikorento (Leucorrhinia dubia) antoi hyvän tovin kuvata itseään.