Jossittelua joka lähtöön

Mielikuvitellaan skenaario A ja skenaario B, joista toisessa tapahtuu  asia X ja toisessa ei tapahdu. Sen jälkeen leikitään leikkiä, jossa pohditaan, että tehtäisiinkö tulevaisuudessa noin vai näin vaiko eikö ollenkaan, ja jos tehdään, kuinka isosti se tehdään, ja jos ei tehdä tai tehdään miinusmerkkisesti, niin kuinka pahasti miinusmerkkisesti.

Kun nämä kuvitellut asiat, jotka täysin tai osittain ehkä tapahtuvat tai ovat tapahtumatta – skenaariosta riippuen – saadaan paperille alustavaksi arvioksi, ja kun arvio esitellään, kuulijoista yksi uskoo, toinen ei ja kolmas ymmärtää tahallaan kaiken eri tavalla kuin kaikki muut.

Miten ihmeessä tulikin sellainen tunne kuin istuisi hiekkalaatikon laidalla, vaikka kyseessä on päivänpolttava aihe koko kunnan tasolla.

Asia kuin asia on yhtä helppo lytätä kuin hiekkakakku, jos lopputulema ei miellytä. Selvityksiä, tutkimuksia ja arvioita uskotaan, kun ne vastaavat kuulijan omia uskomuksia. Yhtä helposti ne sivuutetaan, kun korvat halutaan sulkea.

Lisää jossittelua voit lukea sivuilta 22–23. Ken arvaa, mistä aiheesta tässä konditionaalikeitoksessa on kyse?

Luonnonläheistä kesää

Joutessaan kannatta lykätä kuvittelut kaapin perukoille ja tehdä ihan oikeasti asioita – mennä luontoon, tuntea rinkan paino selässä, tärinä pyörän sarvissa, kylmä järvivesi varpaiden välissä ja kiukkuinen sääski iholla.

Luonnosta nauttimiseen ei tarvita skenaarioita. Tai no korkeintaan voidaan pähkäillä skenaariota A) ”Ei sääskiä” ja skenaariota B) ”On sääskiä”. Ja ehkä myös skenaariota A) ”Ei sada” ja skenaariota B) ”Sataa”.

Viime lauantaina, 17. kesäkuuta, vietettiin Luonnon päivää teemalla Rakastu kesäyöhön.

Suomen suurinta luontojuhlaa vietetään neljänä päivänä vuoden 2017 aikana. Helmikuussa teemana oli Sukella talveen ja toukokuussa Villiinny keväästä. Juhlinta huipentuu Suomen luonnon päivänä 26. elokuuta. Samaisena päivänä Suomesta tulee maailman ensimmäinen maa, joka juhlii luontoa liputuspäivällä.

Keväällä jututin vuorikiipeilijänä tunnetuksi tullutta Veikka Gustafssonia. Kuukkeli tekee yhteistyötä Kansallispuistot tutuiksi -hankkeen kanssa, jonka luontotempauksissa Retki-lehden omistaja, Veikka, on myös ollut matkassa.

Mies korosti luontoyhteyden tärkeyttä, ja harmitteli sitä, kuinka kaupungistuva yhteiskunta kadottaa yhteytensä luontoon. Kun luontoa ei koe eikä siihen kasva, siitä tulee pelottava. Hän myös muistutti, että luonto ei anna mitään, jos ei itse ole valmis tekemään mitään. Tekeminen sen sijaan palkitaan monin kerroin.

Samoilla jäljillä kulkevat Luonnon päivät. Ne houkuttelevat lähtemään luontoon ja kokeilemaan rohkeasti uusia asioita. Teltan voi pystyttää ensin vaikka omaan kotipihaan tai parvekkeelle, ellei nyt satu suoraan ratikkakiskojen yläpuolella asumaan.

Tai sitten voi tehdä, kuten viime kesän vaelluksellani tapaamani rinkkareissaajat: kaksi kaupunkilaisnaista, joilla oli haaveenaan patikoida ja telttailla Hetasta Pallakselle. Heillä ei ollut ennestään vastaavia luontokokemuksia, mutta he päättivät ottaa ja lähteä. Kaksikko testasi telttailua ensin yhden yön verran Nuuksiossa ja totesi, että kyllä, tämähän on aivan toteutettavissa oleva juttu. Rohkeutta ja kokeilunhalua se kyllä vaati.

Suomen kesä ei houkuta vain kotimaista matkaajaa. Viime viikolla Rovaniemen kentälle laskeutui uusi kesämatkailun toivo: matkanjärjestäjä Voigt Travel, operoijana Transavian. Hollantilaisen yrityksen toimitusjohtaja Cees van den Bosch uskoo vakaasti Suomen Lapin kesämatkailun läpimurtoon.

Visit Arctic Europen hankejohtaja Rauno Posio ja Finavian johtaja Joni Sundelin totesivatkin, että matkailun saaminen ympärivuotiseksi vaikuttaisi Lapissa tehtäviin investointeihin ja että Finaville syntyisi tarve laajentaa kapasitettiaan erityisesti Kittilän ja Rovaniemen kentillä (LK 11.6.17).

”Tarvitsemme nyt kärsivällisyyttä ja suomalaista sisua. Pohjoisessa on vetovoimaa”, van den Bosch lisäsi.

Näiden ominaisuuksien löytymistä ei tarvitse jossitella.

Satu Renko
Ylläksellä 19.6.2017