Toukokuu tuli, mutta talvi ei mennyt – latuja hoidetaan talkoillen

Virallinen latujen hoito päättyi vappuun, mutta lana kulkee yhä - talkoovoimin. Kuva: Team Sportia Äkäslompolo

Kun eteläisessä Suomessa jo ihastellaan valkovuokkoja ja vihertäviä pientareita, pohjoisessa nautitaan lumesta. Vappu päätti Ylläkselläkin rinnekauden, mutta hiihtäjille löytyy latuja läpi toukokuun. Talvipyöräilijätkin rullailevat mukavasti hangilla.

– Kun öisin menee yhä pakkasen puolelle, aamupäivällä on mahtava hankikanto. Läskipyörällä pääsee melkein mihin tahansa, Team Sportia Äkäslompolon yrittäjä Olli Suvilampi hehkuttaa.

– Toukokuulle pitäisi lanseerata hankikantoviikot. Saataisiin kävijäpiikki tähänkin ajankohtaan, hän visioi.

Tänään Suvilammen työpäivä alkoi jo aamuviideltä, kun mies hyppäsi pyöränsä selkään ja polkaisi etsimään potentiaalisia pyöräreittejä ensi talveksi. Toisesta päästä päivää venyttävät vapaaehtoisvoimin tehtävät latutyöt.

– Hankimme kolmisen vuotta sitten Sportiaan lanan, jolla oli tarkoitus ajaa latua yrityksen omaa hiihtokoulua varten. Sopivaa hiihtokoulupaikkaa ei löytynyt. Lanalla on hoidettu talvipyöräreittejä ja nyt toukokuussa myös latuja.

Kelkan perässä kulkeva latuhöylä on yrittäjän oman innovoinnin tulos.

– Aina kun liikun maastossa, mietin, miten reitistä saisi vielä paremman. Teetin erikseen peräkoukun, jotta sain kaksi lanaa peräkkäin. Toinen höylä tekee uraa ja toinen tasaista. Ei varmasti ole toista samanlaista liikenteessä, Olli hymähtää.

Team Sportia Äkäslompolon yrittäjä Olli Suvilampi on teettänyt itse suunnittelemansa kaksiosaisen latuhöylän.
Team Sportia Äkäslompolon yrittäjä Olli Suvilampi on teettänyt itse suunnittelemansa kaksiosaisen latuhöylän.

Noin 60 kilometriä perinteisen uraa

Turhaan Olli ei latuja lanaile – hiihtäjiä riittää vielä toukokuussakin.

– Kun olen käynyt hiihtämässä, muita hiihtäjiä on tullut vastaan, joukossa sekä vanhempia pariskuntia että nuoria. Eräs mies pysähtyi juttelemaan ja ihmetteli, että kuka näitä latuja yhä vain ajaa. Oli se aika mukava sanoa, että minä, Olli toteaa.

Vastaantulija kehaisi Suvilampea hyväntekijäksi, eikä syyttä. Olli ajaa latuja omasta mielenkiinnostaan, palkatta ja tarjotakseen hyvää palvelua heille, jotka tulevat loppukeväästä Ylläkselle lomalle.

Perinteisen uraa löytyy tällä hetkellä arviolta 60 kilometrin verran. Jäljistä Olli on päätellyt, että vanhoilla luistelubaanoillakin riittää käyttäjiä.

– Itse ajan latua Jounin Kaupalta Kesängin Keitaalle ja Latvamajalle, Olli summaa.

Myös latukahvila Velhon Kodan Jari Kenttälä on osallistunut latutalkoisiin.

– Ajoin viimeksi sunnuntai-iltana 7. toukokuuta Tunturijärven lenkin ja sieltä Velhon Kodalle. Ajatuksenani on, että ajaisin reitin ainakin kerran vielä, ehkä äitienpäiväksi. Jos vaikka kolmosenkin kävisin, Jari suunnittelee.

Sää sanelee

Tunturin toisellekin puolelle pääsee suksin, sillä vaikka Ylläksen latureittien virallinen ylläpitäjä, Tunturi-Lapin Vesi, huolsi ladut viimeisen kerran 1. toukokuuta, se ajoi vielä 8. toukokuuta ladun Aurinkotuvalta Isometsän nousun kautta Äkäslompoloon.

– Siirsimme Ylläsjärveltä koneen huoltoon, samalla ajoimme ladun. Ladun kunto tuolla välillä on hyvä, Tunturi-Lapin Veden reittivastaava Teemu Mantovaara kertoo.

Olli ajaa latuja joka toinen päivä. Sää sanelee, onko ajo aamutuimaan vaiko vasta iltasella.

– Jos yöllä ei ole tullut uutta lunta, on turha ajaa aamupakkasella. Jäiseen latuun höylä ei pure ja silloin ajaminen on järkevämäpää illalla, kun lumi on päivällä sohjoontunut.

Oman latu-urakkansa hän aloitti pari päivää vapun jälkeen.

– En halunnut mennä pilaamaan latukoneen tekemää priimaa uraa, Olli nauraa.

Mies itse hyppää suksille useamman kerran viikossa – laatua kun on tarkkailtava.

Satu Renko