Kesälomalle!

Humaski, Peukaloinen, Valo, Jeremias, Santeri, Viikari, Iisko, Poikkeus, Taateli ja Räväkkä ovat sesonkityöntekijöitä, jotka kesätöiden etsimisen sijaan oikaisevat koparat ketaroiksi ja käyttävät kesän karvan kasvattamiseen.

Se on jälleen se aika vuodesta, jolloin ”Petterit” pääsevät vetämään reen sijaan lonkkaa. Kun Kuukkeli vieraili Hannun Ajokhaitten tiluksilla, nelijalkaiset työntekijät olivat kovin vaitonaisia talvisesongistaan, mutta yrittäjä Hannu Utterström ja Hannulle työskentelevä Sanna Kärkkäinen sen sijaan kertoivat, että kiskottavaa on piisannut.

– Reilusti on ollut kasvua aiempiin vuosiin verrattuna, Hannu vakuuttaa.

– Ulkolaisissa on kasvu. Suomalaisia meidän asiakkaistamme on vain kaksi prosenttia, hän jatkaa.

– Jos sitäkään, ehkä puolitoista prosenttia, Sanna täydentää.

– Kela kun korvaisi osan hinnasta, jo tulisi suomalaisiakin, Hannu nauraa.

Poroja ei sen sijaan kiinnosta, että minkä maan elävä sinne kyytiin kapuaa. Taamottua raitoa pusketaan läpi sesongin, kun siihen pestiin on valikoiduttu. Hannulla on Hyyverovassa kymmenen poroa töissä.

– Kaikista poroista ei ole ajoporoiksi. Kyllä sen näkee, että millä porolla on sopiva sieluntila. Jonkinlaisen käsityksen saa sarvista, koparoista ja karvasta. Kymmenestä porosta kahdesta kolmeen on tosi fiksuja tyyppejä. Sitten on niitä jonkunlaisia, joiden kanssa tulee toimeen, ja sitten on aina muutamia pataporoja. Ne ovat niin sinkkuroita, että kun sellaisen laittaa pataan ja kannen päälle, vielä kerran se sieltä potkasee kannen kattoon.

Karvaa kasvatellessa

Humaski, Peukaloinen, Valo, Jeremias, Santeri, Viikari, Iisko, Poikkeus, Taateli ja Räväkkä eivät ole päätyneet pataan. Porot seisoskelevat aidassa odottamassa päivän ensimmäisiä asiakkaita, Peukaloinen on pistänyt pötkölleen.

Porot eivät ole kauneimmassa karvassaan. Sarvetkin ovat jo tipahtaneet, osalla tosin vasta toinen.

Tyypillistä sesonkityöntekijän huhtikuun lopun nuutuneisuutta, ajattelen. Nämä tosin saavat toukokuun lisäksi lepuuttaa koko kesän.

Toukokuun alussa Hannu vie porot aitaan, jonka hän on rakentanut Muonionjoen varrelle.

– Ei niillä ole muuta tekemistä kuin kasvattaa sarvet ja uusi karva ja odotella lunta. Kunto niillä ei mene kesän aikana miksikään. Kevättalvella porot laihtuvat, kesällä lähtevät lihoamaan.

Mutta ihminen – se ei lepää koskaan. Hannulla on mittarissaan jo 73 ikävuotta ja porohommia takana 23 talvea, mutta yhä pusketaan töitä vuodet pääksytysten.

– Työt alkavat oikeastaan nyt vasta, kun porot lähtevät lomalle, Hannu toteaa.

Valmistautuminen seuraavaan talvikauteen alkaa puiden tekemisellä.

– Vajaa rekkakuorma sitä häätyy tehdä. Talven mittaan palaa uskomaton määrä puuta, kodassa on kova veto.

Kun puuhommat ovat pulkassa, heinänteko kaatuu jo niskaan. Puut Hannu pilkkoo kirveen sijaan klapikoneella, mutta heinähommissa hän ei tingi perinteistä.

– Heinä on itse viikatteella niitettyä. Se on varmasti kuivaa, eikä siinä ole kemikaaleja. On nämä niin arvokkaita eläimiä, että eväänkin pitää olla laatua.

Helpointa olisi löysätä porot luontoon kesäksi, mutta kuinka monta tulisi takaisin, se olisikin arvoitus.

– Jos koulutettu poro jää auton alle, uutta ei saa tilalle mistään.

hannunporot

Urakka edessä ja takana

Hyyverovan poroilla on peruskoulu ja jatko-opinnot plakkarissaan. Opettajana Hannu on kärsivällinen ja rauhallinen. Työ lähtee käyntiin erotusaidalta.

– Valikoin uuden poron kirnusta, Hannu aloittaa.

– Kotona aletaan ventähmään. Poro on tolpassa kiinni ja sille viedään siihen ruoat. Poro oppii olemaan pölkäämättä ihmistä. Sitten se alkaa laistamaan eli kun poroa taluttaa, se tulee perässä naru löysällä. Kun on aikansa puuhasteltu, laitetaan valjaat ja totutellaan niihin. Sillon saapi varoa, ettei poro potkaise takakoparalla korvan takaa nahkoja kaksinkerroin.

Rekihommiin totuttelussa on muotoja yhtä monta kuin on poromiestäkin.

– Ensimmäiset ajot ovat hyvin värikkäitä tapahtumia. Kaikki koparat ovat ilmassa yhtä aikaa ja poro etsii sopivaa puurakoa, josta loikata karkuun. Mutta sinne kun se loikkaa ja joutuu kiskomaan reen takaisin tielle, oppii olemaan hyppimättä uudestaan.

Sanna on valjastanut reen eteen urakan. Hannu myhäilee, että olisi tehnyt mieli laittaa toimittaja yksin lenkille, mutta Sanna torppasi ajatuksen. Meno on kuitenkin vastoin ennakko-odotuksia oikein sievää. Valkoinen häntä viipottaa ja pää nousee pystyyn – menoksi!

Kun poron urakkavaihe on takana, poro pääsee erikoistumisjaksolle. Noin neljävuotiaana ajoporo voi skoolata valmistumisensa kunniaksi.

– Jos poro kyllästyy jo alkuvaiheessa, ei sillä tee mitään. Ei pidä kiirehtiä, Hannu lausuu verkkaiseen.

Vuoden kiertokin pitää huolen siitä, että urakkaa voi kouluttaa reen eteen vain tiettyyn pisteeseen saakka.

– Kun alkaa houlehtimhaan eli suveahmaan, menee lumi sellaiseksi, ettei se ole vettä, muttei luntakaan, sellaista höttyrää, joka ei kanna millään vehkeellä. Poro kyllä pystyy juoksemaan, mutta reki lähtee luisumaan, Hannu kuvailee.

Entä sitten yrittäjä, jonka oma talviurakka on takana. Lähteekö Hannu itsekin lomalle? Edes pienelle reissulle?

– Yhden kerran olen käynyt Helsingissä 35 vuoden aikana. Ulkomailla en koskaan. Tai no Ruottissa Pajalassa ja kerran Norjassa Tromssassa. Ei ole isommin ollut asiaa. Kun net sieltä muualta tulee tänne käyhmään, niin ei se siellä muuallakaan sen kummempaa taida olla.

Satu Renko