Persoonaa peliin

Onko Lappi reilun parinkymmenen vuoden päästä Napapiirin Gran Canaria, loppuun kulutettu massakohde, vaiko omaleimainen, alueen voimavarat hyödyntävät ja arktista luksustakin tarjoava kohde?
Lappi-sopimuksen visioluonnoksessa tähyillään kauas tulevaisuuteen, vuoteen 2040.
Luonnoksessa korostuu erityisesti luonnonvarojen kestävä käyttö, älyteknologian hyödyntäminen ja arktinen osaaminen.
Puhtaasta vedestä, ilmasta ja luonnosta halutaan pitää huolta. Mainitaanpa jopa erinomainen saavutettavuus ja matkailun ympärivuotisuus työllistäjänä.
Kun kyse on koko Lapin kattavasta paketista, yksityiskohdat ja konkretia jäänevät saavuttamatta. Yhteistä näkemystä sopimuksella voidaan silti hakea.
Mervi Nikander, sopimusprosessin vetäjä, tavoittelee näkemykseen persoonallisuutta ja omaleimaisuutta. Nikander totesi, että Lappi on monella tapaa omanlaisensa maakunta ja että meidän on kyettävä katsomaan myös sopimusta lappilaisin silmin. (LK 14.2.2017).
”Pitää uskaltaa miettiä erilailla kuin muut. Tavallisilla ratkaisuilla emme tule pärjäämään.”
Mantra on tuttu, mutta jääkö se helposti vain sanoiksi paperilla?
Lappi-sopimus toki leijailee yrittäjän arkea ylemmällä tasolla, mutta samaa ajatusten pyörittelyä voi toki käydä paikallisestikin – jos sesongin kiireessä ehtii.
Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa Lappi-sopimuksen sisältöön vastaamalla verkossa Ota kantaa -kyselyyn (www.otakantaa.fi > Lapin liitto > Lappi-sopimus).
Lappi-sopimus 2018–2021 on lakisääteinen maakuntaohjelma, jota työstetään kevään 2017 aikana.

Hiihto – katoavaa kansanperinnettä?

Jos jokin niin Lapin Gran Canaria olisi kieltämättä erilaista ja eksoottista. Se tosin saattaa toteutuakin, jos ilmaston lämpeneminen jatkuu samaan tahtiin.
Viime kesänä vaelsin yksikseni Hetasta Pallakselle. Matkallani en moneen kulkijaan törmännyt, mutta niiden muutamien kanssa jäinkin sitten suustani kiinni.
Mieleeni jäi erityisesti mies, joka siinä tulistellessaan harmitteli uutta opetussuunnitelmaa. Hiihtoa kun ei enää ole lajina mainittu vuoden 2016 syksyllä voimaan tulleessa opetussuunnitelmassa. Miten lapset ikinä oppivat hiihtämään, millä pohjoiseen riittää hiihtoturisteja, katoaako kansanperinne?
Hiihtolomakin on nykyään talviloma.
Itse en ole suksikansaa – myönnettäköön vajavaisuuteni tässä asiassa – mutta kieltämättä on mukavaa, kun esikouluikäinen poikani on löytänyt hiihtoinnon. Eikä se into onneksi jäänyt Isometsän nousuun, jota Äkäslompolon koululaiset viilettivät suksineen alas heti kauden ensimmäisellä hiihtokerralla.
Niin, se on tosiaan harmillista, ettei Suomen kansallislajia, hiihtoa, mainita lajina lainkaan opetussuunnitelmassa.
Mutta auttaako mainitseminen, jos lunta ei vain ole? Etenkään eteläisimmän Suomen säässä tuskin on montaa kertaa tänä talvena tarvetta suksille. Rullasuksille ehkä kyllä.
Eteläsuomalaiset korkkaavat hiihtolomaviikkonsa plussa-asteiden varjossa. Pienempiä pakkasia se pitää Ylläkselläkin, mutta kyllä meillä silti lunta ja latua piisaa – ja ilahduttavan runsain määrin niitä hiihtäjiäkin.

Hiihtorikasta ja lumipitoista talvilomaa viikolle 8!

Ylläksellä 16.2.2017
Satu Renko