Samin Porotilan pitkäjänteinen työ sai tunnustusta

– Meillä oli ensimmäinen porosafari kun Jouna oli viikon ikäinen, venejärveläiset Sami ja Marjut Tiensuu muistelevat perheen poromatkailuyrittäjyyden alkutaipaletta.
Jouna on nyt seitsemäntoistavuotias nuorimies ja edelleen mukana vanhempiensa poromatkailutoiminnassa, samoin kuin vuotta nuorempi sisarensa Pinja. Kuopus Eemil on yksitoistavuotias koululainen, mutta apuna porotilan töissä hänkin.
Samin Porotila sai joulukuussa Kolarin Yrittäjät Ry:n vuoden 2016 yrittäjäpalkinnon.
– Saimme tunnustuksen sekä matkailuyrityksenä että lihan tuottajana ja jalostajana, Sami kertoo.
Saamelaistaustainen perhe on toiminut matkailun parissa lähes parikymmenen vuoden ajan. Aitous näkyy kaikessa tekemisessä ja olemisessa.Samin suku on kotoisin Ruotsin Pessingistä, Marjutin Enontekiöltä ja Kittilästä.

Porot matkailukäyttöön

– Alunperin elimme poroista, kun matkailusta alkoi tulla kyselyä, että saako tilalle tulla tutustumaan. Mietin, että mikä ettei, Sami kertoo.
Ensimmäiset ryhmät kävivät ruska-aikana. Heille esiteltiin Venejärvellä perinteisen porotilan toimintaa. Kysyntä ja kiinnostus paikallisiin elinkeinoihin kasvoi.
Vuosituhannen vaihteessa tunturiin kaivattiin lisää ohjelmapalveluita.
– Kaulasen Esa Jounin Kaupasta soitti, ja pyysi tulemaan Ylläkselle, koska siellä kaivattiin lisää väriä ja menoa. Parina talvena ajoimme turisteja poroilla kaupan rannassa.
Hotellit ja ohjelmapalveluyritykset huomasivat komet porot ja upeat saamenasuiset ajajat, ja pian Samin Porotila tuli suosituksi käyntikohteeksi.
– Kevättalvi sopi meille oikein hyvin matkailijoiden vastaanottamiseen, sillä silloin porotilan muita töitä on vähän. Korvaamattomana apuna meillä oli monta vuotta Kalevi Vasara, joka oli syntynyt ja viettänyt lapsuutensa oikeassa lapinkylässä Kittilän Mäntyvaarassa. Nykyisin hän on venejärveläinen, Sami kertoo.
Talossa oli pidetty perinteen vuoksi paria ajoporoa, mutta nyt tuli koulutustarvetta useammallekin porolle.
– Aitassa oli vielä pappani ja äitini peruina kaikki porojen ajovarusteet, joten aloimme Kalevin kanssa töihin.
Porotila alkoi tarjota myös ruokaa ryhmille, sillä Ylläkseltä alettiin tehdä koko päivän kestäviä safareita moottorikelkoilla Venejärvelle.

Paikallista lihaa hotellien pöytään

Samoihin aikoihin paikallisen poronlihan kysyntä kasvoi hotelleissa, ravintoloissa ja vähittäismyynnissä.
– Perustimme useamman poroperheen kanssa Levi Foodin, jossa Kolarin, Muonion ja Kittilän seudun osakkaiden poronliha pakataan Kittilän Pakatissa lähiseudulla kulutettavaksi. Ylläksellä tuotteet myydään nimellä Ylläs Food, sillä meidän lihammehan on kolarilaista.
Lihajalostustyö työllistää matkailun ohella koko Tiensuun perhettä kausittain.
Matkailusesongin huippu ajoittuu keskitalveen ja poroerotukset sekä lihanjalostus alkutalveen. Porotila työllistää eri tavoin ympärivuotisesti.
– Talvisesongilla meillä on apukäsiäkin ja lisää ajoporoja lainassa.
Samin Porotilalla on pihapiirissään talon emännän Marjutin taidegalleria, jossa on nähtävillä maalauksia porotilan arjesta ja ympäröivästä luonnosta.
– Maalaan kaikesta, mitä ympärilläni näen, Marjut lisää.

Poroelinkeinon kehittäminen

Sami ja Marjut ovat olleet mukana perustamassa Porotilamatkailuyhdistystä, jonka hallituksen jäsen Sami on.
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää porotilamatkailussa toimivien yrittäjien yhteistoimintaa ja kehittää porotilamatkailun yleisiä edellytyksiä.
– Saimme luotua matkailussa käytettäville poroille oman pilttausjärjestelmän. Matkailussa käytetystä, ja sellaiseksi merkitystä porosta saatava korvaus on vahingon sattuessa suurempi kuin muista. Ajoporo tuottaa taloudellista hyötyä omistajalleen, ja niiden kouluttaminen vie aikaa, Sami kertoo.
Kolarin yrittäjäpalkinto myönnetään omalla alallaan menestyneelle yritykselle vuosittain. Yhtenä kriteerinä Samin Porotilan valinnassa oli työ, jota tila on tehnyt poroelinkeinon monipuolistamiseksi ja standardien luomiseksi.
– Olimme yllättyneitä ja otettuja, kun meidät näin huomioitiin, Sami tuumaa ilmeisen tyytyväisenä.

Petra Kannisto