Liikuttavaa asiaa…

Kiitos kysymästä, siinähän se kesä meni. Seitsemän tunturia huiputettu, ainakin 30 kiloinen lohi nousi, soilta kannettu hillaa selkä vääränä ja metsistä mustikkaa ja puolukkaa vähintään parin vuoden aamupuurotarpeisiin, Äkäslompolon ympärijuoksu tuplakierroksin, läskipyörällä pari kertaa Leville ja takaisin, illat soudellen pitkin lompolon tyventä pintaa.
Tai sitten ei.
Todellisuudessa lähin kontaktini kalastukseen on ollut uudesta kalastuslaista virinneen kiivaan kirjoittelun seuraaminen.
Mustikkaa keräsin vajaan ämpärillisen ja mustikoiden lisäksi sain saaliikseni mäkäräisten umpeen kuppaamaan silmän.
Hillan suhteen luovutin suosiolla. Suo siellä, vetelä täällä, pärjään ilman hillaakin. Puolukkaa on paljon, metsässä, ei pakastimessa.
Urheilullinen toki olen, mutta teloin polven jo alkukesän juoksutreeneissä. Läskipyörällä heittäydyin läheisteni mielestä jopa hieman vaarallisessa määrin vauhdin hurmaan. Onneksi kolhuja sai vain juomapullo.
Eikä meidän perheen soutuveneessä ole airoja. Tai itse asiassa vain hankaimet puuttuvat. Airot ovat autotallissa. Kätevää, eikö?
Satuin tässä kesällä koko kansan olympiamiehen, Sami Jauhojärven kanssa Jounin Kaupan parkkipaikalle samaan saumaan. Kannoin niska vääränä kauppakasseja (urheilua toki sekin), kun sivukorvalla kuulin, kuinka Mustilla oli juuri yksi teholenkki suoritettuna, edessä vartin tankkaus ja ei muuta kuin uudestaan usvaa putkeen.
Kirosin mielessäni kipeää polveani.
Ajatus tekemisen ja tekemättömyyden järkevästä välimuodosta on kolkutellut takaraivossani koko loppukesän ja alkusyksyn. Viikko sitten, rauhallisella koko perheen reippailulla Särkitunturilla, sain ajatuksen lopultakin päätökseen. Ei tarvitse pingottaa, ei tarvitse suorittaa, ei tarvitse tehdä tappolenkkiä. Kaikki eivät halua ja jotkut eivät voi.
Itse olen nauttinut äärettömän paljon tästä kesästä ja – olosuhteiden sanelemana – aivan ilman suorittamista.
Ylläs tarjoaa mahtavan (huippu)urheilutapahtumien kirjon ympäri vuoden, mutta yhtä lailla upeaa on se, että Ylläksellä ja sen lähialueilla pääsee nauttimaan upeista luonto- ja liikuntakokemuksista pienellä vaivalla koko perheen voimin.
Mikä tärkeintä, liikunnallinen lapsuus jää lihasmuistiin ja saa liikkumaan aikuisenakin.
Asiantuntijoiden mielestä pienten lasten liikkuminen on vähentynyt radikaalisti ja samalla liikuntataidot heikentyneet.
Ylläksen poluilla on mukava huomata, kuinka luonnon oma huvipuisto saa lapset liikkumaan, keikkumaan ja kiippuman ilman pakkopullaa.

…ja vähän taivaskohinaa

Siihen se elämän helppous sitten loppuukin. Tuntureille itsensä kyllä liikauttaa, jos ei muuten niin ainakin gondolihissillä, mutta ensin on päästävä sinne juurelle.
Lapin Liiton teettämän kyselyn mukaan jopa 84 prosenttia Lappiin suuntaavista matkanjärjestäjistä on menettänyt myyntiä huonojen lentoyhteyksien takia. Selvityksen tehnyt konsultti summaa, että matkailutulo voisi olla vuodessa jopa 180 miljoonaa suurempi, jos yhteydet toimisivat.
Samanaikaisesti Finnair ja Finavia tiedottavat jatkuvista satsauksistaan Lappiin, ja VR lisäämistään vuoroista ja -vaunuista.
Tavan kuluttaja ei vain koe niiden vaikutusta. Keskustelu kiertää kehää, jossa junayhteydet ovat kankeat ja lentäminen liian kallista. Suomen Lappia verrataan Norjaan ja Ruotsiin, joissa pohjoisen yrittäjien ei tarvitse taistella vastaavien tuulimyllyjen kanssa.
Kansainväliset yhtiöt ovat ymmärtäneet Pohjois-Suomen potentiaalin. Lufthansa, Germania ja Monarch ryhtyvät lennättämään keskieurooppalaisia Lappiin, Norwegian lentää joulukuusta lähtien Lontoon ja Rovaniemen väliä. Suorat reittilennot ovat enemmän kuin tervetullut lisä charterien rinnalle.
Kotimaan matkailijoiden Lappi-tuskaa kansainväliset lennot eivät tietenkään lääkitse. Siihen puree vain tarpeisiin vastaavat aikataulut ja lompakkoystävällinen hinnoittelu. Lentovuorojen lisäyksetkin koskevat vain kevätsesonkia.
Tähän aikaan vuodesta taivaskohina ei liity vain lentoihin – revontulikausi on käynnistynyt.
Joskus kymmenen vuotta takaperin seisoin Kesänkijärven rannassa ja vannoin, että revontulista kuuluu ääni. Nyt Aalto-yliopisto on todistanut, etten ole jakomielitautinen.
Uuden tutkimuksen mukaan ääniä syntyy lähellä maanpintaa, noin 70 metrin korkeudessa. Äänien syntymekanismien yksityiskohdat ovat yhä arvoitus eikä niitä esiinny säännöllisesti revontulien aikana.
Ehkä arvoitus onkin osa sitä taikaa, jota revontulet tarjoavat.

Ylläksellä 12.9.2016
Satu Renko