Muistot talteen

Olemme kevään aikana julkaisseet muutamia vanhoja kuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Jutuilla on ollut monta tarkoitusta: viihdyttää lukijoita ja saada heidät muistelemaan omia kokemuksiaan joko omassa mielessään tai peräti lähettämään Kuukkeliin muillekin jaettavaksi.
Taustalla on myös kunnianosoitus matkailun historialle, jonka arkistoiminen on jäänyt hyvin vähälle. Ainakin Kuukkelin sivuille taltioitu tavara tulee nyt säilymään jonkin aikaa.
Vaikka olemme julkaisseet muutaman jutun ja varastossa on vielä julkaisua odottaviakin, on se vain pintaraapaisu jos sitäkään.
Aineistoihin on liittynyt usein pieni surullinen juonne. Lähes jokainen on ollut sitä mieltä, ettei seuraava sukupolvi osaa antaa muistoille mitään arvoa. Niitä odottaa poltto tai matka kaatopaikalle.
Olemme saaneet vuosien saatossa kovasti kyselyjä, eikö kukaan tee Ylläkselle matkailumuseota. Se sai tutkimaan nettiä ja selvittelemään, onko Suomessa yhtään matkailumuseota.
Niitä näyttäisi olevan yksi, Suomen Matkailumuseo Imatralla, mutta ainakaan sen toiminta ei ole kovin näkyvää, kun sen sisällöstä ei tahdo löytää minkäänlaista tietoa netistä.
Haku ohjasi Suomen Matkailijayhdistyksen jäsenlehden, Matkailun, vuoden 2010 numeron 1 sivuille. Sieltä voi lukea sivulta 5, että ”Maaliskuun aikana internetissä avataan Matkailumuseo-verkosto, jossa on mukana 16 suomalaista museota. Tavoitteena on saada aikaan kattava matkailun historian keskus.” Samalla sivulla kerrotaan, että matkailumuseon uusi portaali on www.matkoilla.fi.
Osoitteessa pyörii kuitenkin Mac-tietokoneista tuttu ”kellotaulu” ja vieressä on teksti Palvelua päivitetään…
Kuinkahan kauan se on ollut päivityksen alla ja kuinkahan kauan päivitys kestää? Tai toisaalta, jos kyse on museosta, ei sivuilla ole hoppu. Mitä pitempi huoltokatkos, sitä enemmän museotavaraa syntyy katkoksen aikana.
Jotkut yhteyttä ottaneet ovat tarjonneet koko materiaalia Kuukkelille, mutta valitettavasti tilan ja ajan puutteen vuoksi emme voi ottaa aineistoja vastaan ja pitkäaikaiseen säilytykseen.
Olemme suositelleet, että aineistoja luovutettaisiin niihin yrityksiin, joissa majoittuessa aineistokin on kerääntynyt.
Lohdullisinta on se, että vanhimmat muistot ovat yleensä parhaiten säilyviä. Kuvat ovat yleensä mustavalkeita, jotka kestävät aikaa. Eniten ajanhammas näyttää purevan 60–80-luvuilla otettuihin värikuviin, joiden värimaailma näyttää kestävän huonosti päivänvaloa. Kun negatiiveja ei juuri kukaan ole tarjonnut aineistoksi, nuo muistot ovat katoamassa nopeasti.
Mustavalkeiden kuvien aikana kamerat olivat harvinaisia ja kuvia otettiin harkiten. Nyt kuvaaminen ”ei maksa mitään” ja materiaalia, digikuvia ja -videoita, tulee pilvin pimein.
Digimateriaalin säilyvyydestä on vaikea sanoa mitään, mutta ainakin täällä toimituksessa on paljon sellaisia tallennusvälineitä, joiden lukulaitteita ei ole enää käytössä. Pahin esimerkki on vuonna 1999 ostettu DVD-Ram-tallennuslaite, joka oli tullessaan ensimmäisiä Suomessa. Neljän vuoden kuluttua siihen ei enää saanut lisää levyjä.
Nyt muistoja tallennetaan pilvipalveluihin. Kun tallettajia alkaa olla miljardeja, jotka koko ajan pukkaavat lisää materiaalia, ihmetyttää, miten aineisto on parin vuosikymmenen kuluttua haettavissa ja kenen rahkeet riittävät aineiston säilyttämiseen ja säilyvyyden jatkuvaan tarkistukseen.
No onneksi se ei ole silloin ainakaan allekirjoittaneen huolena, mutta jonkinlainen Ylläksen matkailumuseo olisi mukava ehtiä nähdä.

Pieniä kevennyksiä talven ajalta

Syksy on hirvenmetsästyksen aikaa, mutta samalla se on hirvien ja porojen kiima-aikaa. Se ja lukija-Reijon lähettämä Kama sutra -henkinen hauska tarina saivat passin hiljaisuudessa mieleen putkahtamaan ajatuksen, että kondomeilla/varmuusvälineillä on aivan väärä nimi.
Kondomi on hankala lausua, varmuusvälinekin antaa väärän kuvan. Mikäänhän ei ole varmaa, vaikka välineitä olisikin. Ja ehkäisyväline – no ehkä-sana kuvaa tilanteen varmuutta paremmin, mutta siinä on lannistava sointi.
Ihmetellä täytyykin, ettei kumeja kutsuta niitä parhaiten kuvaavalla nimellä, jota ujompikin ostaja voisi käyttää?
– Saisinko paketin elintarvikkeita.

Mitä ihmiset edellä, sitä koneet perässä
Nokian lanseerasi sloganin Connecting people, ja nyt puhutaan laitteiden internetistä.
Ihmisiä sanotaan jaettavan A- ja B-luokkaan, joista toisessa ihmisillä on kaikkea ja toisessa ei mitään. Nyt sama kahtiajako on myös esineillä.
Miettikääpä pöytää ja tuolia. Muutama vuosi sitten ne kuuluivat yhteen kuin vakka ja kansi. Nyt pöytä on selvästi arvostetumpi. Kun uutisoitiin, että istuminen on vaarallista, kaikki pantiin tuolien syyksi, vaikka pöydän ääressähän sitä yleensä istutaan.
Kaikista korkein ja terveellisin status on sähköpöydällä, mutta mitä mielikuvia herättää sähkötuoli, kysynpä vain?

Täällä Tunturi-Lapissa tehdään salaista autotestausta. Yleensä testattavat ovat henkilö- ja pakettiautoja
Nyt epäilen, että Ylläksen skibusseilla on talven aikana tehty uudenlaisen, energiaa säästävän vaihdelaatikon testausta.
Ainakin yhtenä iltana skibussi meni kiihtyvällä vauhdilla ylämäkeen, vaikka auton otsanäytössä luki, että ”Olen vapaalla”.

Ja vapun ja lähestyvien USA:n presidentinvaalien kunniaksi pikkuisen politiikkaa.
Kun suurvallat pakkaavat mestaroimaan koko maailmassa, pitäisi niiden vaalijärjestelmää muuttaa. Ne saisivat valita niin hullut ehdokkaat kuin haluavat, mutta koko maailma saisi äänestää.
Pysyisi joku tolkku.

Ylläksellä 28.4.2016
Eero Vapa